Kun takana on poikkeuksellinen, ulkoilmapainotteinen työpäivä, on vähintään oikeus ja kohtuus ettei kotona tarvitse alkaa nikertämään näkkileipää vaan ruuasta ja sen tekemisestä saa nauttia. Padassa saa sulattaa juuri niin paljon voita kuin salottisipulin freesaamiseen tarvitaan ja risoton kermaisuuden saa viimeistellä syntisellä määrällä Parmesan-juustoa.
Olin haikaillut höyryävän risoton perään jo perjantaista lähtien. Risoton kanssa ei vain tällä kertaa nautittu jättikatkaravuista, enkä päässyt kokeilemaan kampasimpukoiden paistamista, mutta olin hetken aikaa oman elämäni Masterchef-kokelas, kun kun kuuman hellan vieressä käärin tankoparsojani pekoniin.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan risotto näiden nimenomaisten tankoparsojen kanssa, on omasta mielestäni täydellistä lohturuokaa. Kun haukkaa parsan kukintoa, joka pekonin rasvan ansiosta on muuttunut rapeaksi ja herkulliseksi, tietää, että tässäkin päivässä oli jotakin hyvää.
kaupunginlauluja.wordpress.com 