Hiljaisuus soi h-mollissa

Olen asettanut Goodreadsissä itselleni tavoitteeksi lukea tänä vuonna 12 kirjaa, yhden joka kuukausi. Kahtena edellisenä vuonna sama tavoite on jäänyt saavuttamatta, mutta Mari Strachanin Hiljaisuus soi h-mollissa oli viides tänä vuonna lukemani kirja. Olen siis muutaman kirjan edellä aikataulussa. Monista kirjoista saan vinkin juuri Goodreadsin kautta, ja tämä oli myös yksi niistä.

hiljaisuusHiljaisuus soi h-mollissa sijoittuu Walesiin ja on täynnä hyvin erikoisia, kymrin kielisiä nimiä, joiden lausuminen kiinnosti tällaista osittaista kielitieteilijää. Kirja kertoo 12-vuotiaasta Gwennistä, jonka kotikylästä löytyy kuollut mies. Kuolemantapaus ravisuttelee pientä kylää ja laukaisee moninaisten tapahtumien sarjan, joka nostaa esiin menneisyyden haamuja.

Gwennin kertojaääni on varsin herkkä ja hänen puheissaan on paljon pohdintaa. Gwennin pohdinta tekee hänestä muiden keskuudessa erilaisen, ja monet nimittävät häntä kirjan mittaan oudoksi. Muut lapset eivät pohdi, onko eläimillä sielu tai väitä osaavansa lentää. Gwenni ei ole kiinnostunut pojista tai ulkonäöstään, niinkuin jo monet samanikäiset kaverinsa. Erityisesti Gwennin äidin hermoja raastaa se, ettei Gwenni voi olla niinkuin muutkin lapset. Itsestäni tuntui välillä inhottavalta kuinka Gwenniä sorsittiin tai hänen puheitaan ei otettu todesta. Hänen isänsä ymmärsi tytärtään eikä koskaan väittänyt väittänyt Gwenniä tai tämän juttuja oudoiksi.

Gwennin isä olikin yksi lempihahmojani kirjassa. Hän oli rauhallinen mies, joka ei turhia hötkyillyt ja joka piti elämästään juuri niin tylsänä kuin se olikin. Hän välitti aidosti perheenjäsenistään ja rakasti vaimoaan, vaikka tämä loppua kohti oli vähenevässä määrin kykeneväinen vastaamaan näihin tunteisiin. Jos Gwennin äiti komenteli ja tiuski tyttärelleen, osasi isä useammin antaa rakentavia neuvoja ja maltillisesti suhtautua Gwennin tempauksiin. Hän oli luonteva kasvattaja ja rakastava isä.

Hetkittäin minusta tuntui, että olinko nyt ihan kirjan kohderyhmää, vai olisiko tämä tarina suunnattu kuitenkin enemmän nuorille aikuisille. Monesti, jos kirjassa on lapsikertoja, minulle tulee sellainen olo, että kirja on suunnattu lapsille. Kirjassa olevat sisällöt ovat kuitenkin sellaisia, etten usko esimerkiksi yläkouluikäisten niitä aivan ymmärtävän. Omassa genressään kirja oli kuitenkin hieno, enkä voinut olla pitämättä siitä. Se piti otteessaan ja oli kaunista luettavaa.

★★★★☆

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s