Minne tuuli tytön kuljettaa?

On siis kevät. Aika, jolloin kaikki mahdollisuudet ovat jälleen avoinna – tai pakka täysin levällään niinkuin Jokisen eväät. Riippuu näkökulmasta. Kun työpäiviä on jäljellä enää kuukauden päivät, niin on vain todettava, että ei tässä auta kuin ylväästi astella omaan loppuunsa. Ja pitää peukut pystyssä myöhempiä aikoja varten. Viime keväänä stressasin jo niin paljon, ettei nyt enää jaksa.

Olen vain kyllästynyt siihen, että oma elämäni ja sen vaiheet riippuvat niin paljon muiden ihmisten päätöksistä tai päättämättä jättämisistä. Olen kyllästynyt persoonattomiin ja tuloksettomiin työnhakuprosesseihin. Olen kyllästynyt siihen, että toisen sukupuolen edustajana, olisin paremmassa asemassa. Olen kyllästynyt elämään sykleissä, joissa tässä vaiheessa vuotta kaikki ärsyttää.

puisto

Haluaisin nauttia keväästä ja auringosta. Haluaisin osata taas innostua, iloita, hymyillä. Haluaisin eroon pääni päällä leijuvasta harmaasta pilvestä ja olkapäälläni istuvasta piruparasta, joka saa minut kiukkuiseksi. Haluaisin olla muutakin kuin aina väsynyt.

Suuntani on kateissa, kompassia kaivataan. Onko tämä nyt sitä lähestyvän kolmenkympin kriisiä? Mistä vielä itseni löydän ja millaisen työpöydän takaa? Jos haluaisin elämälleni uuden suunnan, nyt kai olisi korkea aika tehdä päätöksiä. On turhauttavaa käydä vuosi toisensa jälkeen läpi näitä samoja tuntemuksia. Mutta tulevaisuuteni on tällä hetkellä suuri, musta aukko, josta minulla ei ole pienintäkään käsitystä.

Minne puuska roskan riepottaa?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s