Itserakkaudesta

En koskaan ole oikein uskonnut sanontaan: ”Sinun on rakastettava itseäsi, ennenkuin voit rakastaa muita.”. Tai olen vähintään vähätellyt sitä. Koska sitaatit muutenkaan eivät ole minusta koskaan mitenkään tärkeitä tai inspiroivia. Tänä syksynä, ja jo kesälläkin, olen kuitenkin saanut oppia, että siinä todella saattaa olla jotakin perää.

DSC_0010

Olen jo pitkään ollut suhteellisen epävarma itsestäni. Pääsääntöisesti ulkoisesti. Se, mitä näen peilistä, ei ole miellyttänyt minua ja sitä kautta olen kokenut, etten voi toisenkaan mielestä olla viehättävä. En rakasta itseäni, enkä joitakin elämäni osa-alueita. Tämä on hyvin vahvasti vaikuttanut myös läheisiin ihmissuhteisiini.

Mietin paljon, olenko oikeanlainen tyttöystävä, oikeanlainen työntekijä, oikeanlainen ihminen. Täytänkö hyvää elämää elävän ihmisen kriteerit? Haluan tehdä asioita suurimmaksi osaksi siksi, että olen suhteellisen eläväinen ihminen ja tulen hulluksi, jos istun päivä toisensa jälkeen kotona. Ja kovin usein nykyään tulenkin hulluksi, kun en saa seuraa ja päädyn ilta toisensa jälkeen istumaan siinä sohvalla. Mutta teen asioita myös siksi, että luulen, että niin kuuluu tehdä. Yritän kovasti olla jonkunlainen. 

Olen aina elänyt kehuilla ja peilaan omaa onnistumistani aina saamaani palautteeseen. Nyt kun palautetta on tullut vähän, tunnen, etten ole hyvä ja oikeanlainen. Yritän kovemmin. Kun palaute jää edelleen saamatta, vaivun aina vain syvemmälle epäonnistumisen tunteeseen. Olen uskonut pitkään J.M. Barrien lausahdukseen: ”Those who bring sunshine into the lives of others cannot keep it from themselves.”, mutta välillä tuntuu, että vaikka kuinka itse yrittäisi, ei saa itse mitään takaisin. Olen huomannut, että tärkeää olisi oppia tekemään asioita yksin, vielä sellaisia joista nauttii. Koska milloinkaan ei voi luottaa siihen, että ketään toista se kiinnostaisi. Ihan vain ikuisten pettymysten välttämiseksi.

oulu-2

Vaikka liikuntaharrastuksen kautta saavuttaisinkin sen ulkoisen habituksen, jota kaipaan, on jostain löydettävä myös sisäinen tasapaino ja rakkaus omaa itseäni kohtaan. Mistä löytäisin sen? Milloin oppisin olemaan itselleni armollisempi ja rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s