Viimeinen kohteemme ennen Pariisiin paluuta oli pieni kaupunki Pont Aven, jossa on maalausuransa aikana asunut mm. Helene Schjerfbeck. Pont Avenin suurin maalausnimi on Paul Gauguin, jonka nimi mainitaankin vaikka missä. Pieneen kaupunkiin mahtuu gallerioita ja maisemat inspiroivat maalaamaan.
Valitettavasti toiselle matkalaisista nousi korkea kuume saavuttuamme Pont Aveniin, joten sain kierrellä kaupungissa ja sen ympäristössä aivan yksin.
Yövyimme Castel Braz -nimisessä B&B:ssä. Talo oli kapea ja korkea ja sijaitsi korkealla kylän yläpuolella. Talon ovat vuonna 2005 kunnostaneet Hélène ja Jean-Louis, ja talossa on viisi eri tavoin sisustettua huonetta ja pidempi aikaiseen asumiseen tarkoitettu studio. Pariskunta asuu itse talon alakerrassa. Aamiainen on aika perinteinen ranskalainen aamiainen, makeita hilloja ja erilaisia leipiä. Kahvi oli suomalaiseen makuun hyvää suodatinkahvia.
Castel Braz
12 Rue du Bois d’Amour
29930 Pont Aven
http://castelbraz.pagesperso-orange.fr/index.html
Ensimmäiselle illalle meille oli varattu illallinen ravintolassa, jolla sanottiin olevan jopa Michelin-tähti. Odotuksemme olivat todella korkealla ja kieltämättä pettymys oli aika kova kun ravintolasta poistuimme.
Ravintola ei ollut surkea, mutta kun on katsonut Netflixistä Chef’s Table –sarjaa ja siinä olevia Michelin-tähden ravintoloita, oli kontrasti vain liian suuri. Ruoka oli, kenties, klassista ranskalaista ruokaa ennemmin kuin nykypäivän molekyyligastronomiaa. Sisustuskin oli jotenkin outdated. Kukkaverhoja, keltaista, mintunvihreää, sekalaisia astiasarjoja. Ei mitään, joka olisi viitannut siihen, että ravintola on joskus saanut Michelin-tähden.
La Taupiniere
rte de Concarneau – Croissant Saint-André
29930 Pont Aven
http://www.la-taupiniere.fr/
Kaupungissa kulki useita erilaisia merkittyjä kävelyreittejä. Kun toinen sairasti huoneessamme, otin itse jalat alleni ja lähdin kävelemään läheiselle maaseudulle. En aivan ehkä mennyt sitä reittiä pitkin, jotka luulin meneväni, mutten eksynyt ja näin mukavia maisemia viljapeltoineen ja lehmineen.
Yhtäkkiä vastaan tuli pieni kirkko, jonka vieressä oli upeita hortensioita, joita aloin kuvailla. Paikalle osuneet ranskalaiset yrittivät siinä kysellä, että ”eikö ole upea kappeli” ja minä vastailin että ”juu, ja on muuten komeita nämä kukkasetkin”. Myöhemmin selvitin, että kappeli oli yksi kaupungin hienoimmista nähtävyyksistä, Chapelle de Trémalo, jossa on usein esillä myös taidenäyttelyitä.
Että olisi siellä varmaan voinut sisälläkin käydä.
Chapelle de Trémalo
http://www.france-voyage.com/cities-towns/pont-aven-9089/chapel-tremalo-14800.htm
Toiselle illalle meille varattu ravintola oli paljon enemmän minun makuuni. Sinne sain mennä yksin, koska potilas makasi huoneessamme 39 asteen kuumeessa. Palvelu oli aluksi vähän jäykkää, kun he eivät millään ymmärtäneet selitystäni siitä, että olin yksin, vaikka varaus oli kahdelle. Lopulta pitkään istuttuani paikallani sain ruokalistan ja sain tilattua alkudrinkin.
Sur Le Pontissa soin ensimmäiset raa’at osterini ikinä. Ne maistuivat merelle ja olivat suhteellisen suolaisia. Pääruokana ollut ankka oli herkullista ja sen kanssa oli taivaallinen mustaherukkakastike. Jälkiruokaleivonnainen oli myös ihanaa.
Sur Le Pont
11, Place Paul Gauguin
29930 Pont-Aven
http://www.surlepont-pontaven.fr/
Maisemat kaupungissa olivat kuin postikortista. Ja vaikka kokemukseni oli positiivinen, en tiedä saisiko Pont Avenissa kulumaan useampaa päivää, jos ei ole kiinnostunut kiertelemään gallerioissa.
– – – –
In English: Small, postcard-like Pont Aven was the last stop on our trip before returning to Paris. One great restaurant, one disappoinment. Possibly Pont Aven suits best for art lovers but for me it was just a place to breathe fresh air.
kaupunginlauluja.wordpress.com 