Se tapahtuu silmänräpäyksessä

Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia
(Onna no inai otokotachi, 2014. Suom. Juho Mylläri. Tammi, 2016.)

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa

1537714886092

Novelli on ollut minulle aina todella vieras tekstilaji. En ole lukenut montaakaan novellia elämäni aikana ja täytyy tunnustaa, etten ole arvostanutkaan niitä samalla tavalla kuin romaaneja. Keväällä kuitenkin rohkaistuin ja luin Tove Janssonin novellikokoelman Bulevardi ja muita kirjoituksiaNovelli avautui minulle aivan uudella tasolla. Tarinat ovat monesti intensiivisempiä, koska aikaa ja tilaa ei ylimääräiselle jaarittelulle ole. Novellit sopivat myös hyvin nykypäivän ihmiselle, jonka keskittymiskyky on oravan tasoa.

”Miehiin ilman naisia on helppo liittyä. Riittää, että rakastaa syvästi jotakuta naista ja että nainen lähtee pois. – – Siten sinusta tulee siis yksi miehistä ilman naisia. Se tapahtuu silmänräpäyksessä. Ja kun liityt siihen joukkoon, yksinäisyyden väri tunkeutuu syvälle sisääsi kuin vaalealle matolle läikkynyt punaviini.”

Murakamin novellikokoelmassa Miehiä ilman naisia on seitsemän novellia, joilla on sama, kirjannimenmukainen teema. Ne kertovat miehistä, jotka, syystä tai toisesta, ovat menettäneet elämänsä rakkaimmat naiset. Tarinat ovat luonnollisesti pohjavireeltään surumielisiä, mutta niissä yhdistyy Murakamin tyylin mukaan myös huumori ja jopa fantasia.

Novellien miehet ovat tunteellisia ja osa suhtautuu menetyksiinsä todella rankasti. Kieltämättä oli jännittävä lukea näitä novelleja naisena. Niinkuin Murakamin muissa teoksissakin, (outo)seksuaalisuus on vahvasti esillä. Miehet ja naiset liittyvät toisiinsa useassa novellissa nimenomaan seksin kautta. Miesten kipu ja kaipaus on kuitenkin käsinkosketeltavaa ja kirja niin täynnä tunnetta, että heteronormatiivisuuden ja miesnäkökulman antaa anteeksi.

Luin jokaisen novellin rauhassa, enkä koskaan kahta peräkkäin. Ajattelen ratkaisun järkeväksi. Siirtyminen niin nopeasti tunnelmasta toiseen, olisi mielestäni vienyt jotakin pois jälkimmäisenä luetusta novellista. Luin siis noin kaksi novellia päivässä. Lempinovelleikseni muodostuivat Drive My Car, Kino ja Miehiä ilman naisia. 

Pidän Murakamin tavasta kirjoittaa. Nämä novellit muistuttivat minua aiemmin lukemistani Norwegian Woodista ja 1Q84:stä. Murakamin tarinoissa yhdistyy hauskasti realismi ja fantasia. Palaan myös novelleihin ihan varmasti tulevaisuudessakin.

★★★★☆

– – –

Briefly in English: Seven short stories about men who, for one reason or another, have lost the dearest women of their lives. Murakami’s point of view is quite heteronormative and men-centred (hence the name of the book). But the short stories are so full of emotions, and the men feel pain and grief, that you forgive Murakami immediately. (Odd)sexuality is again very present also in this Murakami’s creation. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s