Aija Ranskassa – Pont Aven

ranska-41

Viimeinen kohteemme ennen Pariisiin paluuta oli pieni kaupunki Pont Aven, jossa on maalausuransa aikana asunut mm. Helene Schjerfbeck. Pont Avenin suurin maalausnimi on Paul Gauguin, jonka nimi mainitaankin vaikka missä. Pieneen kaupunkiin mahtuu gallerioita ja maisemat inspiroivat maalaamaan.

Valitettavasti toiselle matkalaisista nousi korkea kuume saavuttuamme Pont Aveniin, joten sain kierrellä kaupungissa ja sen ympäristössä aivan yksin.

Yövyimme Castel Braz -nimisessä B&B:ssä. Talo oli kapea ja korkea ja sijaitsi korkealla kylän yläpuolella. Talon ovat vuonna 2005 kunnostaneet Hélène ja Jean-Louis, ja talossa on viisi eri tavoin sisustettua huonetta ja pidempi aikaiseen asumiseen tarkoitettu studio. Pariskunta asuu itse talon alakerrassa. Aamiainen on aika perinteinen ranskalainen aamiainen, makeita hilloja ja erilaisia leipiä. Kahvi oli suomalaiseen makuun hyvää suodatinkahvia.

Castel Braz
12 Rue du Bois d’Amour
29930 Pont Aven
http://castelbraz.pagesperso-orange.fr/index.html

ranska-40ranska-39ranska-37

Ensimmäiselle illalle meille oli varattu illallinen ravintolassa, jolla sanottiin olevan jopa Michelin-tähti. Odotuksemme olivat todella korkealla ja kieltämättä pettymys oli aika kova kun ravintolasta poistuimme.

Ravintola ei ollut surkea, mutta kun on katsonut Netflixistä Chef’s Table –sarjaa ja siinä olevia Michelin-tähden ravintoloita, oli kontrasti vain liian suuri. Ruoka oli, kenties, klassista ranskalaista ruokaa ennemmin kuin nykypäivän molekyyligastronomiaa. Sisustuskin oli jotenkin outdated. Kukkaverhoja, keltaista, mintunvihreää, sekalaisia astiasarjoja. Ei mitään, joka olisi viitannut siihen, että ravintola on joskus saanut Michelin-tähden.

La Taupiniere
rte de Concarneau – Croissant Saint-André
29930 Pont Aven
http://www.la-taupiniere.fr/

ranska-29

Kaupungissa kulki useita erilaisia merkittyjä kävelyreittejä. Kun toinen sairasti huoneessamme, otin itse jalat alleni ja lähdin kävelemään läheiselle maaseudulle. En aivan ehkä mennyt sitä reittiä pitkin, jotka luulin meneväni, mutten eksynyt ja näin mukavia maisemia viljapeltoineen ja lehmineen.

Yhtäkkiä vastaan tuli pieni kirkko, jonka vieressä oli upeita hortensioita, joita aloin kuvailla. Paikalle osuneet ranskalaiset yrittivät siinä kysellä, että ”eikö ole upea kappeli” ja minä vastailin että ”juu, ja on muuten komeita nämä kukkasetkin”. Myöhemmin selvitin, että kappeli oli yksi kaupungin hienoimmista nähtävyyksistä, Chapelle de Trémalo, jossa on usein esillä myös taidenäyttelyitä.

Että olisi siellä varmaan voinut sisälläkin käydä.

Chapelle de Trémalo
http://www.france-voyage.com/cities-towns/pont-aven-9089/chapel-tremalo-14800.htm

ranska-30ranska-32ranska-31

Toiselle illalle meille varattu ravintola oli paljon enemmän minun makuuni. Sinne sain mennä yksin, koska potilas makasi huoneessamme 39 asteen kuumeessa. Palvelu oli aluksi vähän jäykkää, kun he eivät millään ymmärtäneet selitystäni siitä, että olin yksin, vaikka varaus oli kahdelle. Lopulta pitkään istuttuani paikallani sain ruokalistan ja sain tilattua alkudrinkin.

Sur Le Pontissa soin ensimmäiset raa’at osterini ikinä. Ne maistuivat merelle ja olivat suhteellisen suolaisia. Pääruokana ollut ankka oli herkullista ja sen kanssa oli taivaallinen mustaherukkakastike. Jälkiruokaleivonnainen oli myös ihanaa.

Sur Le Pont
11, Place Paul Gauguin
29930 Pont-Aven
http://www.surlepont-pontaven.fr/

ranska-45ranska-35ranska-34

Maisemat kaupungissa olivat kuin postikortista. Ja vaikka kokemukseni oli positiivinen, en tiedä saisiko Pont Avenissa kulumaan useampaa päivää, jos ei ole kiinnostunut kiertelemään gallerioissa.

– – – –

In English: Small, postcard-like Pont Aven was the last stop on our trip before returning to Paris. One great restaurant, one disappoinment. Possibly Pont Aven suits best for art lovers but for me it was just a place to breathe fresh air. 

Aija Ranskassa – Dinan

Edellisestä tekstistä tuli pitkä, vaikka kirjoitinkin vain yhdestä kaupungista. Tällä kertaa kerron matkamme seuraavasta etapista, keskiaikaisesta pikkukaupunki Dinanista.

ranska-14

Matkalla Dinaniin, pysähdyimme Ranskan toiseksi suosituimmassa turistikohteessa (3 miljoonaa vierasta vuosittain), Mont Saint Michelin kaupungissa. Wikipedian mukaan kaupungissa asui vuonna 2009 44 ihmistä, ja olen ihmeissäni jos noinkin moni ihminen todella haluaa siellä asua. Neliökilometrin kokoisella saarella on joitakin hotelleja ja hirvittävästi turisteille suunnattuja matkamuistomyymälöitä. Ihmismäärä sai meidät pysymään poissa aivan saaren ytimestä, kiersimme lähinnä muureilla.

Saaren viehätys piilee vuorovesissä. Nousu- ja laskuveden korkeusero on noin 14 metriä. Itse kävimme kaupungissa laskuveden aikaan, ja ympäröivällä meren pohjalla näkyi ihmisiä kävelemässä. Siellä kävellessä pitää kuitenkin varoa juoksuhiekkaa! 2014 saarelle on rakennettu kevyt silta, ja auto pitää jättää parin kilometrin päähän parkkipaikalle. Saarelle kulkee  jatkuvasti ilmaisia busseja, tai sinne voi myös kävellä.

ranska-17

Saavuimme Dinaniin korkeaa siltaa ajaen ja näky alas laaksoon oli vaikuttava. Dinanin kaupunki sen sijaan sijaitsee muurien suojissa laakson ylärinteellä. Tuntui tosi oudolta, kun navigaattori ohjasi meitä kohti B&B:tä ja edessä oli muuri, jossa oli juuri ja juuri pienen Pösömme mentävä aukko. ”Joo, kyllä meidän pitää mennä tuosta läpi.”

Kaupunkia ei todellakaan ole rakennettu autoilua silmällä pitäen. ;)

ranska-24ranska-25Olimme Dinanissa  kaksi yötä ja asustelimme Villa Tourelle -nimisessä B&B:ssä. Ovikellon soittomme kuultuuan pihan läpi tuli nainen, joka höpötti kovaan ääneen ranskaksi. Näytimme hetken varmasti siltä, ettemme tajua sanaakaan ja se taisi näkyä, koska sitten hän sanoi selvällä suomen kielellä: ”Ai, te olette ne suomalaiset!”.

B&B:tä oman päivätyönsä ohella pitää siis suomalainen rouva, Sonja Jouffe, joka on asunut kolmisenkymmentä vuotta Suomen ulkopuolella. B&B on heidän kotinsa yhteydessä, mutta meidät oli sijoitettu pool houseen, jossa meillä oli enemmän omaa rauhaa.

Villa Tourelle
11 rue de l’Esperance
22100 Dinan
http://villa.tourelle.free.fr

ranska-20ranska-22

Dinanissa oli kyseisenä viikonloppuna suuret keskiaikajuhlat ja Sonja oli ystävällisesti varannut meille ravintolasta pöydän etukäteen, ennenkuin juhlakansa täyttää kaikki ravintolat. Aluksi vähän epäilytti, kuten aina kun joku varaa sinun puolestasi ravintolan, mutta valinta osoittautui erinomaiseksi ja olimme lopulta todella tyytyväisiä. Ravintolassa oli tarjolla perinteisiä ranskalaisia herkkuja, kuten ankan maksaa ja mereneläviä, ja annokset olivat taidokkaasti tehty.

Chez La Mere Pourcel
3 place de Merciers
22100 Dinan
http://www.chezlamerepourcel.com/anglais/

ranska-28ranska-21ranska-19ranska-23

Kaupungin arkkitehtuuri oli vaikuttavaa, ja välillä ihmetteli, miten se ei ollut palanut vuosisatojen aikana ja miten talot edelleen seisoivat tolppiensa varassa. Luulen, että olisin nauttinut tutkia kaupunkia vielä enemmän, jos sen kapeat kadut eivät olisi olleet tupaten täynnä keskiaikajuhlijoita.

En siis välttämättä pitänyt hyvänä asiana, että osuimme kaupunkiin juuri juhlien aikaan. Monet ravintolatkin olivat joko täynnä tai niistä ei saanut mitään muuta kuin festivaaliruokia, kuten ranskalaisia ja galette saucissea (eli makkaraa tattariletun sisällä). Kaupungin muurillekaan ei päässyt kuin maksua vastaan, koska festivaali.

Kaupunki oli ehdottomasti näkemisen arvoinen ja aivan erilainen kuin edellinen kohteemme, Bayeux.

– – – –

In English: Next stop on our trip was Dinan. It had such a lovely medieval atmosphere because we visited it during a medieval festival. I wasn’t too happy about the tourists and crowded streets but Dinan is definitely worth seeing.

Aija Ranskassa – Bayeux

Kesälomasta alkaa olla sen verran aikaa, että on aika palata linjoille muistelemaan aurinkoisia kesäpäiviä Ranskassa. Käytiin siis hovikuvaajan kanssa heinä-elokuun vaihteessa 2,5 viikon lomalla, josta viikon verran ajelimme vuokra-Peugeotilla Bretagnessa ja Normandiassa. Jaottelen postaukset nyt kaupungeittain, jottei nämä kasva liian pitkiksi kuvineen ja ravintolavinkkeineen.

Loman suunnittelu oli ulkoistettu Ranskan lomiin erikoistuneelle Pamplemousse-matkatoimistolle. Heillä on paljon valmiita paketteja, mutta he tekivät meille oman lomasuunnitelman, vuokrasivat auton, varasivat hotellit ja muutamat ravintolat valmiiksi. Kotiin tuli vain postissa nippu vouchereita. Helppoa. Itse pelkäsin vain koko ajan hävittäväni kaikki voucherit.

ranska-61

ranska-62

Ensimmäinen kohteemme oli pikkukaupunki nimeltään Bayeux. Yövyimme kolme yötä Hôtel Le Lion D’Orissa. Hotelli on sievä ja todella ihastuttava. Huoneet olivat siistejä ja hotellin ravintolassa oli tasokas ravintola ja baari. Palvelu oli ystävällistä, jopa laukkujen kantamisessa autettiin, koska hissiä ei ollut. Söimme ensimmäisenä iltana hotellin ravintolassa. Tuotteet olivat monet lähialueelta ja paikallisten maanviljelijöiden tuottamia. Aikuisten kohde, jossa on erittäin tasokas palvelu sekä hotellin että ravintolan puolella.

Hôtel Le Lion D’Or
71 Rue Saint-Jean
14400 Bayeux
http://www.liondor-bayeux.fr/en/

ranska-12

ranska-8

ranska-9

Kaupunki oli tosiaan kuin jostakin toisesta ajasta tai todellisuudesta. Se oli ranskalaiseen tapaan täynnä pieniä kivitaloja ja sen maisemaa hallitsi valtava katedraali. Kirkko oli kaupungin kokoon (vajaa 14 000 asukasta) nähden minusta aivan suhteettoman suuri. Kaupunki olisi levinnyt laajemmaltikin, mutta me oleskelimme pääosin vain historiallisessa keskustassa.

ranska-10

Koska Normandiassa olimme, pitihän sitä käydä Normandian maihinnousun maisemissa. Ranta ei itsessään tehnyt mitenkään suurta vaikutusta. Hiekkarannan tuntumassa oli muutamia taloja, aivan hulluna amerikkalaisia turisteja sekä muistomerkki. Rannan lähellä oli D-Day -museo (yksi niistä monista alueella olevista), jossa oli aika paljon sodasta rannalle jäänyttä tavaraa. En ole mikään sota- tai asefanaatikko, mutta oli jännä nähdä kaikki se tavara. Ja kuinka moneen museoon sitä on alueella riittänyt.

Musée Memorial Omaha Beach
Avenue de la Libération
14710 Saint-Laurent-sur-Mer
http://www.musee-memorial-omaha.com/

ranska

ranska-4

ranska-5

ranska-3

ranska-2

Kun nyt noille seuduille mentiin, niin käytiin amerikkalaisten sotilaiden hautausmaalla. Ja voi hyvää päivää, mikä määrä rahaa siihenkin on upotettu. Heidän museonsa oli hyvin kliininen ja siellä oli tarkka turvatarkastus. Hautausmaalla oli silmänkantamattomiin valkoisia marmoriristejä. En tiedä miksi, mutta olin jotenkin aina ajatellut, että nuo ristit, joita televisiossa sotilashautausmailla näkee, on puuta. Mutta ei, täyttä marmoria. Juutalaisten hautojen kohdalla oli Daavidin tähti.

Normandy American Cemetery
14710 Colleville-sur-Mer
https://www.abmc.gov/cemeteries-memorials/europe/normandy-american-cemetery#.V82qxJN946V

ranska-7

ranska-6

Baueyxissa kävimme katsomassa, ja maksoimme siitä hyvästä 9€, Tapisserie de Bayeux’tä. Kyseessähän on siis 70 metriä pitkä pellavakankaasta tehty seinävaate vuodelta 1066. Seinävaatteeseen on kirjailtu Vilhelm Valloittajan johdolla Normannien Englannin valloitus, joka kulminoitui Hastingsin taisteluun. Seinävaatetta on säilytetty osissa milloin missäkin ja käytetty jos vaikka mihin tarkoituksiin. Kuvia itse seinävaatteesta ei saanut ottaa.

La Tapisserie de Bayeux
13bis rue de Nesmond
14400 Bayeux
http://www.bayeuxmuseum.com/

Jos ikinä kukaan teistä harvoista lukijoistani käytte Bayeuxissa, suosittelen ravintolaa La Rapière. Ravintola sijaitsee pienellä sivukujalla ja sitä voi olla vaikea löytää, mutta on tosiaan etsimisen arvoinen. Itse söin siellä ensimmäiset (kypsät) osterini, jotka olivat herkullisia. Palvelu oli ystävällistä, mutta ei liian kankeaa. Suosittelen pöytävarausta.

La Rapière
53 rue Saint Jean
14400 Bayeux
http://www.larapiere.net/

Alueen isoin juttu on calvados, ja Normandiassa on paljon calvados- ja siideritiloja, joille järjestetään opastettuja kierroksia. Kahta ihmistä eivät eräällä siideritilalla ottaneet kierrokselle, mutta neljän kanssa olisi jo päässyt. Vähän harmitti, että ne jäi tällä lomalla näkemättä, kun ne olisi myös kiinnostaneet aika paljon. Autolla liikkuvan maistelut olisi jääneet vähän vähemmälle.

Seuraavalla kerralla keskiaikainen Dinan

– – – –

In English: Visited a charming French town, Bayeux, at the end of July. It was like time-travelling. Saw some great places and had fabulous dinners. See tips above.

Lankaihanuuksia Pariisissa

yarn [yahrn], n.
An item to which the word ”enough” does not apply

Harva varmaan lähtee Pariisiin etsiäkseen lankakauppoja. Minä tein tässäkin poikkeuksen. Kävimme siis syyslomalla Pariisissa jo kolmatta kertaa ja koska kaikki perinteiset turistinähtävyydet oli jo koluttu, olin ottanut ennen matkaa selvää parista lankakaupasta, joissa halusin käydä. L’Oisive Thé et Tricot oli erityisesti pakko löytää.

Olimme alunperin menossa käymään katakombeissa, mutta kun pääsimme Denfert-Rochereaun asemalta ulos, huomasimme jonon kiertävän korttelin ympäri. Jonon ensimmäiset kertoivat jonottaneensa katakombeihin 2-2,5 tuntia, joten vierailu jäi tällä kertaa toteuttamatta. En ollut tietenkään muistanut kirjoittaa L’Oisive Thén osoitetta mihinkään ylös. Here-karttapalvelusta löytyi kuitenkin yksi paikka sillä nimellä, jota kohti lähdimme kävelemään. Osoite ei ollut kuulostanut omaan korvaani tutulta, joten olin aivan varma, että kävelimme turhaan. Kun lopulta pääsimme perille, meinasin hypähtää murun kaulaan kiitokseksi, että oli löytänyt paikan.

L’Oisive Thé on siis yhdistetty teehuone ja lankakauppa. Sille on vasta avattu uusi sisarkauppa La Bien Aimée, jonne myös kävelimme. Sain molemmissa puodeissa aivan superhyvää palvelua. La Bien Aiméessä sain tarkistaa omistajan tietokoneelta oman Ravelry-projektisivuni tarkistaakseni, mitä lankoja voisin ostaa. Kun menimme takaisin L’Oisive Théhen, murulla oli hieman huono olo kaikesta kävelystä ja hän jäi ulos istumaan. Omistaja oli minun huomaamattani käynyt viemässä hänelle kuumaa hunajavettä sitruunalla. Miten herttaista!

l'oisivethé

Mukaan molemmista puodeista tarttuivat seuraavat lankaset (edestä taaksepäin lueteltuna):
La Bien Aimée Merino DK, sävy Sousbois
La Bien Aimée Ultra Merino Fingering, sävy Velvet Graffiti
Julie Assalin Fino Simple, sävy Confiture
John Arbon Textiles Knit By Numbers, sävy 03
John Arbon Textiles Knit By Numbers, sävy 06
Blue Moon Fiber Arts Socks that Rock Lightweight, sävy Mermaid Tears (oikealla pystyssä)

Tulen varmasti käymään Pariisin matkoillani näissä kaupoissa, sillä olin todella otettu siitä lämpimästä vastaanotosta, jonka kummassakin puodissa sain kokea. Ja verkkokauppakin on olemassa, koska tuota La Bien Aiméen omaa lankaa ei ymmärtääkseni Suomesta mistään saa. Seuraavaa värjäyserää odotellessa…

L’oisive Thé
10, rue de la Butte aux Cailles & 1, rue Jean-Marie Jégo (katujen kulmassa)
75013 Paris

La Bien Aimée
27, rue Paul Méry
75013 Paris

Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä.

sodis

On jotenkin todella vaikea löytää sanoja Sodankylän reissua kuvailemaan. Viime vuoden reissu oli niin huippu, että siihen samaan fiilikseen oli jotenkin todella hankala päästä tänä vuonna. Alku meni mukavasti, kunnes työvuoro-ongelmat ja muut känkkäränkät ottivat valtaa hyvältä Sodis-fiilikseltä. Elokuvatarjonta ei ollut aivan yhtä paljon omaan mieleen, kuin viime vuotinen oli ja nekin harvat, jotka olisin halunnut nähdä, jäivät näkemättä työvuorojen takia, tai siksi, että 30. Sodankylä elokuvajuhla vain yksinkertaisesti oli aivan täyteen ammuttu.

sodis-3

sodis-2

Perjantain mykkäelokuva Les Nouveaux Messieurs (1929) oli loppuunmyyty ja meidän staffin osaksi tuli melkein jäädä ulkopuolelle. Meidät laskettiin kuitenkin sisään ja istuinkin kutsuvieraiden vieressä maassa, asfaltilla. Onnekseni olin ottanut mukaan viltin, jonka sain pehmittämään istuma-alustaani. Avanti-orkesterin livesäestämä mykkäelokuva ei tälläkään kertaa pettäny, ja istuin mielelläni sen reilun pari tuntia lattialla. Näytöksessä oli yhteensä n. 1100 katsojaa.

Festivaaleilla kuuli kyllä hieman näreitä sanoja siitä, kuinka staffilaisia harmitti, ettei näytöksiin ollut mitään mahdollisuutta mahtua mukaan. Myytyjä lippuja olikin yhteensä yli 30 000. Tämä tietysti oli staffin kannalta aika kurjaa, koska se, että pääsemme elokuviin ilmaiseksi, on kuitenkin ns. meidän palkkamme.

Vastaanottokomitea Enson majalla

Kuva: Juho Liukkonen/MSFF

Ehdin kuitenkin nähdä festivaalin aikana kymmenen elokuvaa. Keskiviikon neljän leffan jälkeen tahti tasoittui noin kahteen elokuvaan per päivä. Näistä kymmenestä Kurosawan Dersu Uzala (1975) ja Malmrosin Århus By Night (1989) jäivät eniten mieleen. Glazerin Under the Skin (2013) oli ehkä yksi oudoimmista koskaan näkemistäni elokuvista, ja se ahdisti hetkittäin aika paljon.

sodis-4

Festivaalia aletaan purkamaan heti viimeisten näytösten jälkeen ja on aika masentavaa seurata kuinka nopeasti kaikki se hohto katoaa ja teltat on hetkessä kasassa. Palattiinkin kotiin jo sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja kotimatka Suomen kesäyössä oli myös seikkailu sinänsä. Saa nähdä, josko ensi vuonna menisi ihan festivaalivieraaksi, niin näkisi ne elokuvat, jotka haluaakin nähdä ja voisi nauttia ilmapiiristä ilman työstressiä.

Yöttömän yön taikaa

  

Jotain taianomaista tässä tapahtumassa on. Tulee mentyä elokuviin tietämättä mistä elokuva edes kertoo. Eilen oli Sodankylän elokuvajuhlien ensimmäinen päivä ja olin päivävuorossa, joten illalla ehti näkemään jopa neljä elokuvaa.  


Ensimmäinen oli italialainen Rosselinin ohjaus vuodelta 1952 The Machine That Kills Bad People, sitten nopea siirtyminen nykyajan Norjaan ja 1001 Grams. Nopeasti haettiin pizzaa ja siirtyminen 1970-luvun Tanskaan, Århus By Night oli ohjaajan omaelämäkerrallinen teos. Illan odotetuin oli klo 01.00 alkanut 70 mm versio Kubrickin 2001: A Space Odysseysta. Tunnustan, että hereillä pysyminen teki tiukkaa. 
  
Kohta odottaa taas VIPpien kestitseminen ja jos illalla/yöllä ehtis vielä pariin leffaan. Toinen kerta Sodankylässä ja rakastun tähän tunnelmaan aina vaan enemmän. Säätkin on vielä toistaiseksi suosinut ja pahimpien sateiden aikaan oon ollu sisätiloissa. 

Kesä saattaa olla lämmin, vaan ei näin ylhäällä.

Eilen sain hyviä uutisia.

Tiedän taas millä kesälomani kesäkuussa aloitan. Tulin toista kertaa valituksi Sodankylän filmifestivaalien talkoolaiseksi. Viime kesänä olin siellä ensimmäistä kertaa ja reissu oli huikea. Paras kokemus oli istua aamuyöllä pienessä teltassa katsomassa dokumenttia Twenty Feet From Stardom ja lipitellä punaviiniä kertakäyttömukista. Oli outoa tulla ulos elokuvateltasta aamukuudelta, kun aurinko oli yhtä korkealla kuin keskipäivällä. Oli hienoa katsoa Chaplinin lyhytelokuvia Cleaning Womenin säestäessä elokuvia livenä. Oli jännittävää istua elokuvateltassa toivoen, ettei sadevesi tule katosta läpi.

MSFFKuva: Annina Mannila/MSFF

Odotan reissua taas innolla. Suuri osa festivaalireissua on ajomatka asuntoautolla Oulusta Sodankylään. Opin viime vuonna, että karavaanarit tervehtivät toisiaan kohdatessaan maantiellä. Oli kieltämättä kummallista moikkailla vieraille ihmisille. Pääsin tapaamaan elokuva-alan ihmisiä, mm. Aki Kaurismäen ja edesmenneen Peter von Baghin. Näin elokuvia, joita en olisi muuten nähnyt ja tapasin uusia ihmisiä, jotka toivon tapaavani myös tänä kesänä yhteisissä talkoolaishommissa.

Festivaali järjestetään tänä vuonna 30. kertaa ja nyt myös ilman festivaalin pitkäaikaista johtajaa Peter von Baghia. Luulen siis, että tiedossa on poikkeuksellinen ja varmasti hyvin suosittu festivaalivuosi. En olisi halunnut missata tätä juhlavuotta mistään hinnasta.