Puhdas koti vetää puoleensa

siivouspäivä

Tänään raivosiivottiin. Muutenkin järjesteltiin tavaroita lisää ja saatiin ensimmäinen taulukin seinälle. Pesulasta haettu matto levitettiin olohuoneen lattialle ja isommasta anopinhampaasta saatiin taikasormia napsauttamalla kolme pientä. Kämppä on niin ihanan seesteinen, etten halua sen pölyyntyvän enää koskaan. Tiedän sen kuitenkin olevan illuusiota.

siivouspäivä-3

Oltiin ostettu eilen kesän (syksyn?) ekat kantarellit. Etelänaapurista olivat, ei näillä leveyksillä niitä vielä näy. Ja vaikka näkyisikin, ei minulla ole paikallisista sieniapajista mitään tietoa. Kastikkeen niistä tekaisin. Mikä ihaninta, sienet ovat tässä vaiheessa kesää vielä hurjan pieniä ja söpöjä. Ne voi heittää kokonaisina pannulle. Lautasella sieni näyttää sieneltä, eikä epämääräiseltä mössöltä. Perunan keitinvedestä unohdin suolan, ei mennyt kaikki niinkuin Strömsössä.

siivouspäivä-4

siivouspäivä-5Kävin kaverin kanssa nauttimassa Teekkaritorvien Ultra Bra -musisointia Jumprun terassilla. Laulatti niin paljon. Saisi kuoroharkat jo alkaa. Eilen ostetut neilikat avautuvat pikkuhiljaa olohuoneen pöydällä. Huomenna on vieraiden hyvä tulla.

Viikonloppu alla Italia

Minulla on joku erityinen suhde italialaiseen ruokaan. Rakastan risottoa ja erilaisia pastoja. Pidän yksinkertaisista mauista. Viikonloppuna tuli tehtyä sekä lauantaina että sunnuntaina jotakin italialaishenkistä ruokaa. Lauantaina tein carbonaratyyppistä pastaa, jonka reseptin bongasin Pinterestistä. Jos haluatte testailla prosciutto-kinkussa ja parmesan-juustossa pyöriteltyä pastaa, ohje löytyy täältä –> Linguine Squarcierella.

Sunnuntaiksi olin varautunut tekemään ihka ensimmäiset gnocchini. Olin syönyt gnoccheja Ravintola Hellassa toukokuussa ja ne olivat aivan taivaallisen hyviä. Löysin Leila leipoo -ohjelman Leila Lindholmin keittokirjasta Vielä yksi pala ohjeen gnocchien tekemiseen ja ajattelin, jospa yrittäisin sitä itsekin. Täydellisen lopputuloksen saaminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista.

gnocchi

Olin edellisenä iltana keittänyt perunat valmiiksi. Neljä keitettyä uuniperunaa raastettiin ja kasaan lisättiin 3 dl vehnäjauhoja. Kasan keskelle tehtiin kuoppa, johon rikottiin yksi luomukananmuna ja lisättiin 1 tl suolaa. Taikinasta muodostui lopulta pallo, jonka jaoin kahdeksaan pieneen osaan. Osat pyöriteltiin tangoiksi, jotka jaoin veitsellä tuommoiseksi pieniksi pätkiksi. Pätkää pyöritin vähän sormen alla ja painoin haarukalla litteämmäksi.

Gnoccheja keitettiin vedessä niin kauan, kun ne nousevat pintaan. Ei siis haittaa, jos ne ovat hieman eri kokoisia, koska ne ilmoittavat itse, koska ovat valmiita. Paistoin keitetyt gnocchit voissa yhdessä suomalaisten luomusiitakesienien ja sipulin kanssa. Gnocchit eivät itsessään maistu millekään, joten sienien maku tarttui niihin kivasti. Sivuun paistettiin naudan ulkofilepihvit.

gnocchi-2

gnocchi-4 gnocchi-3

gnocchi-5

Niinkuin jo aiemmin sanoin, hyvien, ilmavien gnocchien valmistus ei ole aivan yksinkertaista. Omistanikin tuli valitettavasti hieman kumisia. Googletin asian ja minulle kerrottiin, että liika neste taikinassa saa aikaan kyseisen ilmiön. Pohdin, mistä neste taikinaan olisi voinut tulla ja ainoa ratkaisu, jonka keksin oli peruna. Olin kokeillut perunan kypsyyttä cocktail-tikulla ja peruna oli keitettäessä imenyt itseensä vettä näiden reikien kautta. Olin myös jonkun aivopierun vaikutuksen alaisena kuorinut perunat, joten niillä ei ollut edes kuorta estämässä veden ilmeytymistä. Netissä ehdotettiin perunoiden kypsentämistä uunissa, jolloin vettä ei perunaan pääsisi.

Näistä neuvoista sisuuntuneena aion ehdottomasti kokeilla gnoccheja toistekin!

Kolmen ainesosan kana

Sen lisäksi että Pinterest on hyvä kanava erilaisten inspiraatiokuvien, vaate-, hius- ja sisustusideoiden etsimiseen, löytyy sieltä myös paljon ruokaohjeita. Tämänkin yksikertaisen kanaohjeen olin pinnannut jo kauan sitten, ja viime yönä nälän korventaessa mahojamme, pistin pannun tulelle. Ohje on hyvin yksinkertainen ja maku aivan taivaallinen.
omenakana-5omenakana-2

n.400-500 g    broilerin nahattomia ja luuttomia reisipaloja
n. 5 dl             100% suodattamatonta omenamehua (ei mitään tiivistekamaa)
suolaa ja pippuria

Kaada omaan lasiin ruuantekojuoma, tässä tapauksessa kokille maistui Mallaskosken panimon Black Pils. Kaada omenamehu korkeareunaiseen paistinpannuun ja lämmitä kiehuvaksi. Lisää joukkoon kanat ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. Laske lämpöä ja kiehuttele rauhassa kannen alla 15 min. Käännä kanat ympäri ja kiehuttele edelleen rauhassa toiset 15 min. Nosta kansi pois ja redusoi omenamehu, niin että se on lopulta tahmeaa ja siirappimaista. Tähän menee noin 20 min, kannattaa lopussa seurailla tarkkaan, ettei mehu pala.

Kokin huomio: lisäsin mukaan hieman omenasiiderietikkaa (jota piti ihan Ruotsista asti hakea, kun ei Suomessa sellaista myydä), ettei ruuasta tule liian makeaa. En katsonut paljon meni, mutta kannattaa maistella.

omenakana-6

Tuo ”siirappi”, joka tuosta jää on kaiken tuon keittämisen arvoista. Näitä tulee kyllä varmasti tehtyä toistekin. Nam.

The Pasta – paljon melua tyhjästä?

Jo pari vuotta sitten, suurimman buumin ollessa kovimmillaan, tulin testanneeksi avokadopastaa. Olihan se pakko. Niin monet paasasivat sen ihanuudesta. Avokadon ja juuston rakastajana olinkin varma, että uusi lempiruokani on syntynyt. Mutta kuinkas sitten kävikään. Ruoka osoittautui pannukakuksi, eikä makumaailmassa ollut mitään erikoista. Avokadon makuakaan tuskin löysi. Olin silminnähden pettynyt.

avokadopasta

Halusin antaa ruualle toisen mahdollisuuden, koska olin maistanut sitä myös kaverini tekemänä ja silloin siinä ei ollut mitään vikaa. Olin ostanut ainekset jo perjantaina, mutta vasta tänään sain aikaiseksi tehdä ruokaa. (Viikonloppuisin meidän taloudessa ei paljon olla kotona, saati kokata.) Kaivoin esiin alkuperäisen Safkaa-kirjan ohjeen ja aloin kartottamaan edellisen kerran virheitä.

Ensimmäinen virhe, joka edellisellä kerralla oli tehty, oli todennäköisesti pastan keitinveden vaatimaton suolaus. Tällä kertaa todella maistoin, että vesi maistuu merivedelle. Silppusin valkosipulini ja chilini niin pieneksi etten ikinä, lime oli hyvä yksilö ja mehua irtosi kiitettävästi ilman puristimiakin. Toinen virhe, jonka luulen edellisellä kerralla tehneeni, koski juustoja. Saattoi jopa olla, etten viime kerralla ollut hankkinut lainkaan pecorinoa. (!) Tällä kertaa raastin juustot vaa’an kanssa, että sitä varmasti olisi tarpeeksi.

avokadopasta-2

Loppukaneettina voin todeta, että mittasuhteet ja kaikkien raaka-aineiden olemassaolo ovat tässä ruuassa aika tärkeitä. Tällä kertaa pasta maistui aivan sairaan hyvälle. Jopa ilman unohtunutta lehtipersiljaa. Suosittelen myös käyttämään laadukasta spagettia, joka pysyy irtonaisena.

Lohturuokien aatelia

Kun takana on poikkeuksellinen, ulkoilmapainotteinen työpäivä, on vähintään oikeus ja kohtuus ettei kotona tarvitse alkaa nikertämään näkkileipää vaan ruuasta ja sen tekemisestä saa nauttia. Padassa saa sulattaa juuri niin paljon voita kuin salottisipulin freesaamiseen tarvitaan ja risoton kermaisuuden saa viimeistellä syntisellä määrällä Parmesan-juustoa.

Olin haikaillut höyryävän risoton perään jo perjantaista lähtien. Risoton kanssa ei vain tällä kertaa nautittu jättikatkaravuista, enkä päässyt kokeilemaan kampasimpukoiden paistamista, mutta olin hetken aikaa oman elämäni Masterchef-kokelas, kun kun kuuman hellan vieressä käärin tankoparsojani pekoniin.

parsarisotto

Kaikessa yksinkertaisuudessaan risotto näiden nimenomaisten tankoparsojen kanssa, on omasta mielestäni täydellistä lohturuokaa. Kun haukkaa parsan kukintoa, joka pekonin rasvan ansiosta on muuttunut rapeaksi ja herkulliseksi, tietää, että tässäkin päivässä oli jotakin hyvää.

Onnistuneita iltoja.

Ystäviä. Hyvää ruokaa ja viiniä. Leppoisaa puheensorinaa. Poikkeuksellisiakin leffavalintoja. Niistä on tässä kuussa muutama onnistunut ilta tehty.

Loman alettua ehdittiin viettää vielä pikkujouluja yhdessä tuttavapariskunnan kanssa. On ollut aivan huippua huomata kuinka some, ja erityisesti Twitter, yhdistää ihmisiä. Sieltä voi löytää parisuhteen, mutta myös ystäviä, jotka ovat suurena tukena uuteen kaupunkiin asettuessa. Passattiin N:ää ja E:tä ihan huolella ja kokkasin sen minkä ehdin. Alkupalat, pääruoka ja lopuksi juustot. N vastasi jälkkäristä.

zalkupalat zpääruokazkynttilätzjuustot

Leivät oli herkkua. Pannulla paahdetun ciabattan päälle eksyi ricotta-juustoa ja uunissa paahdettuja viinirypäleitä, avokadoa ja hunajaa sekä savulohta ja vuohenjuustoa. Pääruuaksi oli, ei suinkaan riisipuuro, vaan artisokkarisotto. Juustoiksi oli valikoitunut Manchego, Comte, Stilton ja Old Rotterdam (gouda).

Pariisista saapui vieraaksemme toiset ystävät, joiden seurasta olemme saaneet nauttia tällä viikolla jo kahdesti. Molemmista illoista olen nauttinut aivan suunnattomasti ja saanut energiaa. Ruokaorgiat ovat vain jatkuneet, enkä usko kenenkään tarvinneen nähdä nälkää meillä vieraillessaan. Uusi vuosi vaihtui leppoisasti kotosalla elokuvia katsellen. (Erityisesti The Lego Movie jäi mieleen.)

baaritortillat uusivuosi carolus

Hienointa on ollut se, että vapaita iltoja ei tässä taloudessa ole paljoa viime aikoina nähnyt, ja tälle viikolle niitä siunaantui jopa kaksi. Nautin todella paljon kokkaamisesta ja minusta on ihana kun saa vieraita, joille laittaa ruokaa. Toivon tällaisia iltoja useamminkin meidän elämään.

Keskiviikkoillan huumaa

Arjestakin voi tehdä juhlaa ja nautintoa. Varsinkin, jos viikonloppuisin sille jää harvemmin aikaa. Raskaan työ- ja koulutuspäivän jälkeen teki mieli jotain lohturuokaa ja meidän taloudessa se on aina ollut risotto. Tällä kertaa risoton kylkeen tiensä löysi pihvi ja saipa siinä sivussa lasin punaviiniäkin nauttia. Risotosta aina puhutaan hankalana valmistaa, mutta en minä sitä ole kovin vaikeaksi kokenut. Nyt se tosin olisi voinut olla löysempää. Mukaan heitin kuivattuja suppilovahveroita tuomaan mukavaa sienen aromia. Mies paistoi pihvit. Suola ja pippuri – ne riittää.

langat

Syyslomalla käytiin kotipuolessa ja se vieritti suuren kiven sydämeltäni ja loman jälkeinen arki on lähtenytkin rullaamaan mukavalla groovella. Tuntuu, että kotona osana nauttia enemmän olostani, enkä ota pikkuasioista niin suurta pulttia kuin ennen. Olen antanut itselleni pikkuhiljaa luvan olla sellainen kuin olen. Pidän tietyistä asioista, kuten neulomisesta ja lukemisesta, ja saan pitää niistä ilman, että minun pitäisi harrastuksiani mitenkään hävetä. Saan pitää tietynlaisista vaatteista, ja kulkea niissä selkä suorana, nolostumatta. Minulla on myös oma ääni, jonka käyttäminen on suotavaa. Minulla on oikeus ilmaista myös oma mielipiteeni. Aina ei tarvitse mennä toisen ehdoilla. Tuntuu vapauttavalta huomata sekä sen vanhan, reippaan ja sosiaalisen Aijan että uuden, itsevarmemman Aijan alkavan nostaa päätään. Johan tässä pari vuotta on itsesäälin syövereissä uitukin. Enkä minä ole sellainen. Töissäkin olen oivaltanut asioita ja kokenut ne kovin helpottaviksi.

Päivän ainoa miinus oli se, etten jaksanut mennä kuoroharjoituksiin. Pitkä työpäivä oli imenyt mehunsa minusta, ja puikkojen heiluttaminen sohvan nurkassa kuulosti paremmalta vaihtoehdolta. Ja ensi viikolla on sentään kolmet harjoitukset.