Suuri tasa-arvomonologi

Perjantaiaamuna sohaisin mehiläispesää heittämällä ilmoille seuraavanlaiset, hieman ehkä provosoivatkin, twiitit. Näistä ylempi kirvoitti sellaisen keskustelun, että oli melkein jo hankaluuksia päästä töihin. Tuli vanhat, hyvät Twitter-ajat mieleen, kun siellä oikeasti keskusteltiin asioista. Keskustelu oli minusta herkullinen, koska omalla alallani tulee koko ajan vastaan se, miten eri tavalla poikiin ja tyttöihin suhtaudutaan – jos suhtaudutaan.

En oikein ymmärrä tätä tasa-arvokeskustelua. En koe, että minua alistettaisiin naisena. Peruspalkkani on tasan sama kuin mieskollegalla.”

”Lisätkin on tasan samat, kertyy työvuosista. Työnsaanninmahdollisuudet taas on vähän eri.”

Olen tosiaan aina silloin tällöin miettinyt feminismin merkitystä nykypäivänä. Monesti keskustelu aloitetaan sillä, että naisen euro on 80 senttiä. Omassa elämässäni en ole kokenut, että minua olisi kohdeltu eri tavalla, koska olen nainen. Omalla alallani palkan määrää OVTES, joka kohtelee jokaista työntekijää samalla tavalla, oli mies tai nainen. Palkkauksessa voisin myös jollain tasolla syyttää meitä naisia kunnianhimoisuuden puutteesta. Itse ajaudumme matalapalkkaisille hoiva-aloille, eikä meillä ehkä ole pokkaa pyytää sitä palkkaa työstämme, kuin ansaitsisimme. Eilisen keskustelun aluksi minulle heti todettiin, etten voi tehdä oletuksia muiden tilanteesta omien kokemusteni perusteella. Pyysinkin siis tarkennusta siihen, millaisia kokemuksia muilla oli, jotta saisin tähän tekstiini hieman toisenlaistakin näkökulmaa.

Twitter-keskustelun, tai -debatin, aikana nousi esille se, että nykyajan tasa-arvokeskustelussa puhutaan enemmän molempien sukupuolten tasa-arvosta, ei niinkään puhtaasta feminismistä, jolle oli tarvetta kenties Minna Canthin aikoihin. Koska naisen asema yhteiskunnassa on onneksi parantunut niistä ajoista. Terminä feminismi on siis jollakin tavalla harhaanjohtava. Vai onko sittenkin kyse kahdesta eri tasa-arvosuuntauksesta? Jos haluttaisiin puhua ismistä, joka kannattaa molempien sukupuolten välistä tasa-arvoa, olisi ehkä keskittävä sille uusi nimi. Feminismi viittaa naisiin ja sanalla alkaa myös olla jo aika huono klangi.

Keskustelun kuluessa ymmärsin, että radikalismilla ja vauhkoilemalla ei saa mitään muutoksia aikaan. Action, reaction, kaikki toiminta aiheuttaa vastareaktioita. Jos naiset huutavat asemansa huonoutta ja syyttävät miehiä, sovinisteja,  epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, aiheuttaa se miehissä vastareaktion. Ja näin kävi keskustelun aikana useasti mies- ja naiskeskustelijoiden välillä. Diskurssitaidot ovat täten mielestäni hyvin tärkeässä osassa tällaisessa dialogissa. Jos naisia vähätellään autokaupoilla, ovat monet miehet varmasti kokeneet vaatekaupoilla ettei heitä oteta vakavasti. Kysehän oli molempien sukupuolten välisestä tasa-arvosta eikä naisten aseman parantamisesta, eikö?

Tarkistin mielenkiinnosta wikipediasta selityksen termille sovinismi, jota käytetään usein tässä diskurssissa kun puhutaan miehistä. Miten jännittävää olikaan löytää termille seuraava selitys:

”- – on jonkin ryhmän tai ryhmän jäsenen äärimmäisyyksiin menevää, yksipuolista ja fanaattistakin käyttäytymistä jotakin toista ryhmää tai sen yksityisiä jäseniä kohtaan.”

Tämähän tarkoittaa sitä, että käytännössä feminismi on myös sovinismia. Ja miten miessovinisteihin nykyään suhtaudutaan? Vihamielisesti. Ei ole siis varmaan feminismin kannalta hyväksi, että heille käy samoin. Niinkuin sanoin, radikalismi aiheuttaa aina ihmisissä vastareaktion.

En kiellä sitä, etteikö yhteiskunnassamme olisi tasa-arvon saralla vielä parannettavaa. Olen kuitenkin elämässä huomannut, että miehet ja naiset ovat jo biologisesti (ulkoisesti että pään sisällä) erilaisia. On aivan turhaa yrittää tehdä heistä samanlaisia. Samat valinnanmahdollisuudet heille olisi kuitenkin annettava. On kurjaa, jos asenne perheissä on se, että pitää olla huolissaan, jos tyttölapsi leikkii traktroilla ja paiskoo nukkea tai perheen tyttölapsille hankitaan huonompia autoja/skoottereita, jos ollenkaan. Varmasti on myös poikalapsia, jotka haluaisivat leikkiä Barbeilla ja heille ei sitä mahdollisuutta anneta, vaan isketään auto käteen.

Olen vain jollain tasolla korviani myöten täynnä sitä, että mediassa toitotetaan naisten aseman olevan Suomessa huono. Enkä varmasti voi sanoa mitään muiden puolesta omien kokemusteni perusteella, mutta sana feminismi saa nykyään karvani nousemaan pystyyn. Varmasti moni asia on vain korviemme välissä. Ei joka asiasta tarvitse vetää hernettä nenään, eikä ylianalysoiden ajatella, että: ”Nyt tuokin ajattelee noin, koska olen nainen.” Kyllä siinä tekee elämästään ihan turhan vaikeaa. Voin keskustella asiasta, jos mukaan keskusteluun otetaan molemmat sukupuolet, eikä kukaan vauhkofeministi tule jankkaamaan kuinka naisia alistetaan.

Mainokset