Aija Ranskassa – Pont Aven

ranska-41

Viimeinen kohteemme ennen Pariisiin paluuta oli pieni kaupunki Pont Aven, jossa on maalausuransa aikana asunut mm. Helene Schjerfbeck. Pont Avenin suurin maalausnimi on Paul Gauguin, jonka nimi mainitaankin vaikka missä. Pieneen kaupunkiin mahtuu gallerioita ja maisemat inspiroivat maalaamaan.

Valitettavasti toiselle matkalaisista nousi korkea kuume saavuttuamme Pont Aveniin, joten sain kierrellä kaupungissa ja sen ympäristössä aivan yksin.

Yövyimme Castel Braz -nimisessä B&B:ssä. Talo oli kapea ja korkea ja sijaitsi korkealla kylän yläpuolella. Talon ovat vuonna 2005 kunnostaneet Hélène ja Jean-Louis, ja talossa on viisi eri tavoin sisustettua huonetta ja pidempi aikaiseen asumiseen tarkoitettu studio. Pariskunta asuu itse talon alakerrassa. Aamiainen on aika perinteinen ranskalainen aamiainen, makeita hilloja ja erilaisia leipiä. Kahvi oli suomalaiseen makuun hyvää suodatinkahvia.

Castel Braz
12 Rue du Bois d’Amour
29930 Pont Aven
http://castelbraz.pagesperso-orange.fr/index.html

ranska-40ranska-39ranska-37

Ensimmäiselle illalle meille oli varattu illallinen ravintolassa, jolla sanottiin olevan jopa Michelin-tähti. Odotuksemme olivat todella korkealla ja kieltämättä pettymys oli aika kova kun ravintolasta poistuimme.

Ravintola ei ollut surkea, mutta kun on katsonut Netflixistä Chef’s Table –sarjaa ja siinä olevia Michelin-tähden ravintoloita, oli kontrasti vain liian suuri. Ruoka oli, kenties, klassista ranskalaista ruokaa ennemmin kuin nykypäivän molekyyligastronomiaa. Sisustuskin oli jotenkin outdated. Kukkaverhoja, keltaista, mintunvihreää, sekalaisia astiasarjoja. Ei mitään, joka olisi viitannut siihen, että ravintola on joskus saanut Michelin-tähden.

La Taupiniere
rte de Concarneau – Croissant Saint-André
29930 Pont Aven
http://www.la-taupiniere.fr/

ranska-29

Kaupungissa kulki useita erilaisia merkittyjä kävelyreittejä. Kun toinen sairasti huoneessamme, otin itse jalat alleni ja lähdin kävelemään läheiselle maaseudulle. En aivan ehkä mennyt sitä reittiä pitkin, jotka luulin meneväni, mutten eksynyt ja näin mukavia maisemia viljapeltoineen ja lehmineen.

Yhtäkkiä vastaan tuli pieni kirkko, jonka vieressä oli upeita hortensioita, joita aloin kuvailla. Paikalle osuneet ranskalaiset yrittivät siinä kysellä, että ”eikö ole upea kappeli” ja minä vastailin että ”juu, ja on muuten komeita nämä kukkasetkin”. Myöhemmin selvitin, että kappeli oli yksi kaupungin hienoimmista nähtävyyksistä, Chapelle de Trémalo, jossa on usein esillä myös taidenäyttelyitä.

Että olisi siellä varmaan voinut sisälläkin käydä.

Chapelle de Trémalo
http://www.france-voyage.com/cities-towns/pont-aven-9089/chapel-tremalo-14800.htm

ranska-30ranska-32ranska-31

Toiselle illalle meille varattu ravintola oli paljon enemmän minun makuuni. Sinne sain mennä yksin, koska potilas makasi huoneessamme 39 asteen kuumeessa. Palvelu oli aluksi vähän jäykkää, kun he eivät millään ymmärtäneet selitystäni siitä, että olin yksin, vaikka varaus oli kahdelle. Lopulta pitkään istuttuani paikallani sain ruokalistan ja sain tilattua alkudrinkin.

Sur Le Pontissa soin ensimmäiset raa’at osterini ikinä. Ne maistuivat merelle ja olivat suhteellisen suolaisia. Pääruokana ollut ankka oli herkullista ja sen kanssa oli taivaallinen mustaherukkakastike. Jälkiruokaleivonnainen oli myös ihanaa.

Sur Le Pont
11, Place Paul Gauguin
29930 Pont-Aven
http://www.surlepont-pontaven.fr/

ranska-45ranska-35ranska-34

Maisemat kaupungissa olivat kuin postikortista. Ja vaikka kokemukseni oli positiivinen, en tiedä saisiko Pont Avenissa kulumaan useampaa päivää, jos ei ole kiinnostunut kiertelemään gallerioissa.

– – – –

In English: Small, postcard-like Pont Aven was the last stop on our trip before returning to Paris. One great restaurant, one disappoinment. Possibly Pont Aven suits best for art lovers but for me it was just a place to breathe fresh air. 

Aija Ranskassa – Dinan

Edellisestä tekstistä tuli pitkä, vaikka kirjoitinkin vain yhdestä kaupungista. Tällä kertaa kerron matkamme seuraavasta etapista, keskiaikaisesta pikkukaupunki Dinanista.

ranska-14

Matkalla Dinaniin, pysähdyimme Ranskan toiseksi suosituimmassa turistikohteessa (3 miljoonaa vierasta vuosittain), Mont Saint Michelin kaupungissa. Wikipedian mukaan kaupungissa asui vuonna 2009 44 ihmistä, ja olen ihmeissäni jos noinkin moni ihminen todella haluaa siellä asua. Neliökilometrin kokoisella saarella on joitakin hotelleja ja hirvittävästi turisteille suunnattuja matkamuistomyymälöitä. Ihmismäärä sai meidät pysymään poissa aivan saaren ytimestä, kiersimme lähinnä muureilla.

Saaren viehätys piilee vuorovesissä. Nousu- ja laskuveden korkeusero on noin 14 metriä. Itse kävimme kaupungissa laskuveden aikaan, ja ympäröivällä meren pohjalla näkyi ihmisiä kävelemässä. Siellä kävellessä pitää kuitenkin varoa juoksuhiekkaa! 2014 saarelle on rakennettu kevyt silta, ja auto pitää jättää parin kilometrin päähän parkkipaikalle. Saarelle kulkee  jatkuvasti ilmaisia busseja, tai sinne voi myös kävellä.

ranska-17

Saavuimme Dinaniin korkeaa siltaa ajaen ja näky alas laaksoon oli vaikuttava. Dinanin kaupunki sen sijaan sijaitsee muurien suojissa laakson ylärinteellä. Tuntui tosi oudolta, kun navigaattori ohjasi meitä kohti B&B:tä ja edessä oli muuri, jossa oli juuri ja juuri pienen Pösömme mentävä aukko. ”Joo, kyllä meidän pitää mennä tuosta läpi.”

Kaupunkia ei todellakaan ole rakennettu autoilua silmällä pitäen. ;)

ranska-24ranska-25Olimme Dinanissa  kaksi yötä ja asustelimme Villa Tourelle -nimisessä B&B:ssä. Ovikellon soittomme kuultuuan pihan läpi tuli nainen, joka höpötti kovaan ääneen ranskaksi. Näytimme hetken varmasti siltä, ettemme tajua sanaakaan ja se taisi näkyä, koska sitten hän sanoi selvällä suomen kielellä: ”Ai, te olette ne suomalaiset!”.

B&B:tä oman päivätyönsä ohella pitää siis suomalainen rouva, Sonja Jouffe, joka on asunut kolmisenkymmentä vuotta Suomen ulkopuolella. B&B on heidän kotinsa yhteydessä, mutta meidät oli sijoitettu pool houseen, jossa meillä oli enemmän omaa rauhaa.

Villa Tourelle
11 rue de l’Esperance
22100 Dinan
http://villa.tourelle.free.fr

ranska-20ranska-22

Dinanissa oli kyseisenä viikonloppuna suuret keskiaikajuhlat ja Sonja oli ystävällisesti varannut meille ravintolasta pöydän etukäteen, ennenkuin juhlakansa täyttää kaikki ravintolat. Aluksi vähän epäilytti, kuten aina kun joku varaa sinun puolestasi ravintolan, mutta valinta osoittautui erinomaiseksi ja olimme lopulta todella tyytyväisiä. Ravintolassa oli tarjolla perinteisiä ranskalaisia herkkuja, kuten ankan maksaa ja mereneläviä, ja annokset olivat taidokkaasti tehty.

Chez La Mere Pourcel
3 place de Merciers
22100 Dinan
http://www.chezlamerepourcel.com/anglais/

ranska-28ranska-21ranska-19ranska-23

Kaupungin arkkitehtuuri oli vaikuttavaa, ja välillä ihmetteli, miten se ei ollut palanut vuosisatojen aikana ja miten talot edelleen seisoivat tolppiensa varassa. Luulen, että olisin nauttinut tutkia kaupunkia vielä enemmän, jos sen kapeat kadut eivät olisi olleet tupaten täynnä keskiaikajuhlijoita.

En siis välttämättä pitänyt hyvänä asiana, että osuimme kaupunkiin juuri juhlien aikaan. Monet ravintolatkin olivat joko täynnä tai niistä ei saanut mitään muuta kuin festivaaliruokia, kuten ranskalaisia ja galette saucissea (eli makkaraa tattariletun sisällä). Kaupungin muurillekaan ei päässyt kuin maksua vastaan, koska festivaali.

Kaupunki oli ehdottomasti näkemisen arvoinen ja aivan erilainen kuin edellinen kohteemme, Bayeux.

– – – –

In English: Next stop on our trip was Dinan. It had such a lovely medieval atmosphere because we visited it during a medieval festival. I wasn’t too happy about the tourists and crowded streets but Dinan is definitely worth seeing.

Aija Ranskassa – Bayeux

Kesälomasta alkaa olla sen verran aikaa, että on aika palata linjoille muistelemaan aurinkoisia kesäpäiviä Ranskassa. Käytiin siis hovikuvaajan kanssa heinä-elokuun vaihteessa 2,5 viikon lomalla, josta viikon verran ajelimme vuokra-Peugeotilla Bretagnessa ja Normandiassa. Jaottelen postaukset nyt kaupungeittain, jottei nämä kasva liian pitkiksi kuvineen ja ravintolavinkkeineen.

Loman suunnittelu oli ulkoistettu Ranskan lomiin erikoistuneelle Pamplemousse-matkatoimistolle. Heillä on paljon valmiita paketteja, mutta he tekivät meille oman lomasuunnitelman, vuokrasivat auton, varasivat hotellit ja muutamat ravintolat valmiiksi. Kotiin tuli vain postissa nippu vouchereita. Helppoa. Itse pelkäsin vain koko ajan hävittäväni kaikki voucherit.

ranska-61

ranska-62

Ensimmäinen kohteemme oli pikkukaupunki nimeltään Bayeux. Yövyimme kolme yötä Hôtel Le Lion D’Orissa. Hotelli on sievä ja todella ihastuttava. Huoneet olivat siistejä ja hotellin ravintolassa oli tasokas ravintola ja baari. Palvelu oli ystävällistä, jopa laukkujen kantamisessa autettiin, koska hissiä ei ollut. Söimme ensimmäisenä iltana hotellin ravintolassa. Tuotteet olivat monet lähialueelta ja paikallisten maanviljelijöiden tuottamia. Aikuisten kohde, jossa on erittäin tasokas palvelu sekä hotellin että ravintolan puolella.

Hôtel Le Lion D’Or
71 Rue Saint-Jean
14400 Bayeux
http://www.liondor-bayeux.fr/en/

ranska-12

ranska-8

ranska-9

Kaupunki oli tosiaan kuin jostakin toisesta ajasta tai todellisuudesta. Se oli ranskalaiseen tapaan täynnä pieniä kivitaloja ja sen maisemaa hallitsi valtava katedraali. Kirkko oli kaupungin kokoon (vajaa 14 000 asukasta) nähden minusta aivan suhteettoman suuri. Kaupunki olisi levinnyt laajemmaltikin, mutta me oleskelimme pääosin vain historiallisessa keskustassa.

ranska-10

Koska Normandiassa olimme, pitihän sitä käydä Normandian maihinnousun maisemissa. Ranta ei itsessään tehnyt mitenkään suurta vaikutusta. Hiekkarannan tuntumassa oli muutamia taloja, aivan hulluna amerikkalaisia turisteja sekä muistomerkki. Rannan lähellä oli D-Day -museo (yksi niistä monista alueella olevista), jossa oli aika paljon sodasta rannalle jäänyttä tavaraa. En ole mikään sota- tai asefanaatikko, mutta oli jännä nähdä kaikki se tavara. Ja kuinka moneen museoon sitä on alueella riittänyt.

Musée Memorial Omaha Beach
Avenue de la Libération
14710 Saint-Laurent-sur-Mer
http://www.musee-memorial-omaha.com/

ranska

ranska-4

ranska-5

ranska-3

ranska-2

Kun nyt noille seuduille mentiin, niin käytiin amerikkalaisten sotilaiden hautausmaalla. Ja voi hyvää päivää, mikä määrä rahaa siihenkin on upotettu. Heidän museonsa oli hyvin kliininen ja siellä oli tarkka turvatarkastus. Hautausmaalla oli silmänkantamattomiin valkoisia marmoriristejä. En tiedä miksi, mutta olin jotenkin aina ajatellut, että nuo ristit, joita televisiossa sotilashautausmailla näkee, on puuta. Mutta ei, täyttä marmoria. Juutalaisten hautojen kohdalla oli Daavidin tähti.

Normandy American Cemetery
14710 Colleville-sur-Mer
https://www.abmc.gov/cemeteries-memorials/europe/normandy-american-cemetery#.V82qxJN946V

ranska-7

ranska-6

Baueyxissa kävimme katsomassa, ja maksoimme siitä hyvästä 9€, Tapisserie de Bayeux’tä. Kyseessähän on siis 70 metriä pitkä pellavakankaasta tehty seinävaate vuodelta 1066. Seinävaatteeseen on kirjailtu Vilhelm Valloittajan johdolla Normannien Englannin valloitus, joka kulminoitui Hastingsin taisteluun. Seinävaatetta on säilytetty osissa milloin missäkin ja käytetty jos vaikka mihin tarkoituksiin. Kuvia itse seinävaatteesta ei saanut ottaa.

La Tapisserie de Bayeux
13bis rue de Nesmond
14400 Bayeux
http://www.bayeuxmuseum.com/

Jos ikinä kukaan teistä harvoista lukijoistani käytte Bayeuxissa, suosittelen ravintolaa La Rapière. Ravintola sijaitsee pienellä sivukujalla ja sitä voi olla vaikea löytää, mutta on tosiaan etsimisen arvoinen. Itse söin siellä ensimmäiset (kypsät) osterini, jotka olivat herkullisia. Palvelu oli ystävällistä, mutta ei liian kankeaa. Suosittelen pöytävarausta.

La Rapière
53 rue Saint Jean
14400 Bayeux
http://www.larapiere.net/

Alueen isoin juttu on calvados, ja Normandiassa on paljon calvados- ja siideritiloja, joille järjestetään opastettuja kierroksia. Kahta ihmistä eivät eräällä siideritilalla ottaneet kierrokselle, mutta neljän kanssa olisi jo päässyt. Vähän harmitti, että ne jäi tällä lomalla näkemättä, kun ne olisi myös kiinnostaneet aika paljon. Autolla liikkuvan maistelut olisi jääneet vähän vähemmälle.

Seuraavalla kerralla keskiaikainen Dinan

– – – –

In English: Visited a charming French town, Bayeux, at the end of July. It was like time-travelling. Saw some great places and had fabulous dinners. See tips above.

Nimeni on Sarah

Kirja makasi yöpöydälläni vuoden päivät. Olin lukenut neljä edellistä kirjaani iPadilta ja tuli sellainen olo, että haluan lukea kirjan, jossa voin oikeasti käännellä sivuja ja seurata lukemiseni edistymistä. Näin ollen tartuin tähän kirjaan. Ja voi että millaiseen tarinaan hyppäsinkin mukaan. Kirja oli puoleenväliin kaksiosainen, ja siinä vuorotteli kaksi tarinaa Pariisista, vuodelta 1942 ja vuodelta 2002, aina siihen asti kunnes tarinat lopulta yhdistyivät.

sarah

Vaikka kirja olikin fiktiivinen, oli sen taustatarina aivan totisinta totta. 16. ja 17. heinäkuuta 1942 miehitetyssä Pariisissa, ranskalaiset poliisit keräsivät saksalaisten käskystä juutalaisia perheitä Vélodrome d’Hiver’ille. Velodromi oli kuuma paikka, ruokaa ja vettä ei ollut tarpeeksi, jos ollenkaan, eikä velodromin saniteettitiloja oltu mitoitettu sellaiselle määrälle ihmisiä. Perheet olivat osanneet jo pelätä tällaisia puhdistuksia ja perheiden miehet menivät yleensä yöksi piiloon. Velodromille kerättiinkin juuri tästä syystä enemmän naisia ja lapsia, koska he olivat kodeissaan eivätkä osanneet pelätä joutuvansa vangiksi.

Velodromilta ihmisiä vietiin Drancyn, Pithiviersin ja Beaune-la-Rolanden leireille ja sieltä eteenpäin Auschwitziin. Lapset ja vanhemmat erotettiin väkivalloin toisistaan ja isät ja äidit lähetettiin ensimmäisenä Puolaan. Lapsia ei ollut alunperin tarkoitus kaasuttaa, mutta myöhemmin saksalaiset antoivat käskyn heidänkin kuljettamisekseen Auschwitziin.

Toinen tarina kertoo Pariisissa jo yli 20 vuotta asuneesta amerikkalaisesta toimittajasta, Julia Jarmondista, joka on töissä englanninkielisessä Seine Scenes-lehdessä. Julia alkaa tutkia lehteen Vel d’Hivin tapahtumia, koska tapahtumista tuli vuonna 2002 kuluneeksi 60 vuotta. Tarinat alkavat pikkuhiljaa kietoutua toisiinsa ja Julia kohtaa paljon vastustusta oman perheensä ja sukunsa puolelta.

Teksti oli jaoteltu kursiivilla painettuihin vanhoihin osuuksiin ja tavallisella tekstillä painettuihin nykyajan osuuksiin. Pätkät olivat lyhyitä, parin sivun mittaisia, ja tarinaa oli helppo lukea. Inhoan kirjoja, joissa luvut ovat kymmenien sivujen mittaisia, koska kun luen, en tykkää jättää lukua kesken. Jos luku on lyhyt, lukeminen etenee minusta jouhevammin ja kirjanmerkki on helpompi myös laittaa kirjan väliin. Noin puolessa välissä kursiiviluvut loppuivat ja tarina jatkui vain nykyajassa. Kirja oli kirjoitettu myös hienosti niin, että tahti todella kiihtyi loppua kohti ja se oli vain ahmittava kunnes sivut loppuivat kesken.

Kirjaa oli hyvin ristiriitaista lukea. Toisaalta lukeminen oli aivan kamalaa ja pidättelin kyyneliä moneen kertaa, mutta en silti voinut laskea kirjaa käsistäni. Välillä laitoin kannet kiinni ja vain hengittelin rauhallisesti, kunnes taas jatkoin. Mitä lähemmäs loppua pääsin, sitä enemmän ahmin tarinaa ja halusin tietää mitä lopulta tapahtuu. Koin hirvittäväksi sen, etten ollut tiennyt tällaisesta tapahtumasta mitään ja olin todella surullinen kaikkien niiden ihmiskohtaloiden puolesta. Silti välillä piti toppuutella itseään ja miettiä, että tarina on kuitenkin fiktiivinen, eikä tätä Sarahia ollut ja hänen tragediaansa oikeasti tapahtunut. Mutta olisi voinut.

Kirja on aiemmin julkaistu nimellä Avain ja siitä on tehty myös vuonna 2010 elokuva, jossa Juliaa näyttelee Kristin Scott Thomas.

– – – –

In English: What a breathtaking book. Strongly recommend to read it, in case you already haven’t. 

★★★★★

The Sweet Aimée

Pakko kirjoittaa La Bien Aiméen langoista tämmönen ihan järkyttävä ylistyspostaus, koska tällä hetkellä oon aivan rakastunut siihen.

Kaikki alkoi viime syksynä kun oltiin lähdössä Pariisiin lomalle. Neulontahulluna ihmisenä otin sitten ennen lomaa selvää pariisilaisista lankakaupoista. Vielä viime lokakuussa en ollut kuullutkaan tästä lankamerkistä ja innoissani halusin siellä Pariisissa vierailla.

IMG_1184

Kaupan löytäminen ei lopulta ollut ihan yksinkertainen juttu, niin kuin tästä vanhasta postauksesta voit lukea. Mutta saamani palvelu korvasi kyllä kaiken. Kuvassa keltaisen julkisivun takaa löytyy La Bien Aiméen sivumyymälä.

Olen seurannut firman Instagram-tiliä ja siellä tykkäillyt kaikista lankaihanuuksista ja itkenyt kurjaa taloustilannetta kun ei voi niitä ihan kaikkia ostaa. En tiedä johtuuko se siitä, että seuraan heitä enemmän, mutta tuntuu, että lokakuun jälkeen La Bien Aiméen langat ovat saaneet enemmän nostetta myös suomalaisissa neulontapiireissä. Nämä kaksi lankavyyhtiä ostin joskus joulukuussa heidän nettikaupastaan. Tuota alempaa väriä jopa kaksi vyyhtiä, koska mun piti tehdä niistä ylipolvensukat.

lbamerinosinglesgraffiti

lbamerinosingles

Mutta en ole ihastunut vain siihen kuinka ihanilta kaikki nuo vyyhdit näyttävät vaan haluan kertoa, että lanka myös tuntuu ihanalta. Aloitin Stephen Westin Dotted Rays -huivin KAL-projektin, ja löysin stashin pohjalta tuon harmaanruskean langan. Yhdistin siihen muita jämäkeriä, joita stashin pohjalta löysin. (Sain Aiméeltä itseltään kehut värivalinnasta instassa. ♡)

Mutta siis tuon langan neulominen. Voiko täydellisempää olla? Merinovilla on aina pehmeää, mutta tää La Bien Aiméen Merino Singles on kyllä ihan omaa luokkaansa. Ensinnäkin sain langasta aikaiseksi ensimmäiset lankakakut, jotka ei menneet solmuun sisällä, vaan se oikeesti juoksee sieltä ihan nätisti. Toiseksi, lanka liikkuu puikoilla niin, että neulominen sujuu kuin tanssi. Tietysti varmaan riippuu paljon puikoistakin, mutta mun ChiaoGoon puikoilla tän neulominen ei voisi olla helpompaa. Oon siis aivan rakastunut ja haluan tätä vaan lisää.

IMG_1960

Jyväskylässä järjestetään 15.-17.7. ensimmäistä kertaa Jyväskylä Summer Knit Festival ja mua todella ottaa päähän, etten pääse sinne, koska ollaan alkuviikosta lähdössä Ranskaan ja ajellaan viikonloppuna jo etelää kohti. Festivaaleilla on paljon tunnettuja suunnittelijoita ja heidän workshoppejaan. Myös La Bien Aiméen langat löytyvät Jyväskylästä ensi viikonloppuna.

Oon odottanut kuin kuuta nousevaa tulevaa Ranskan lomaa ja Pariisi-visiittiä, jotta voin taas myymälässä käydä. Toivon, ettei Aimée myy kaikkia ihania lankojaan Jyväskylässä, vaan minullekin jää jotakin ostettavaa.

– – – –

In English: La Bien Aimée – could there possibly be anything more perfect. Yarn that makes your knitting a blissful experience. It doesn’t get tangled inside your yarn cake and runs on your knitting needles like a dream. I’m in love. 

 

Punamultaa

Neulontaharrastus ei ole työlästä vain minulle, mutta myös Hovikuvaajalle, joka valjastetaan ottamaan julkaisukelpoisia kuvia aina kun jokin työ valmistuu. Tässä on vähän hommia ollut rästissä, mutta viimein jo huhtikuussa valmistunut Veera Välimäen Siitepölyä-huivi saatiin kuvattua. Koska minun huivini ei ollut keltainen, nimesin sen värinsä vuoksi itsevaltaisesti Punamultaa-huiviksi.

siitepölyä4

Vaikka huivi on yksivärinen, ei homma ollut kuitenkaan ihan helpoimmasta päästä. Langan ollessa käsinvärjättyä, sain raidoitella kolmelta eri kerältä kerroksen välein, jotta vältyin pahimmilta sävyeroilta. Ihan loppuun asti ei pinna sitä kestänyt, vaan lopussa raidoitin enää kahdelta kerältä parin kerroksen välein.

Huivi neulottiin kolmessa osassa (kts. kuva alla). Ensin neulottiin sileän neuleen kolmio, sitten vasemman reunan 2 o, 2 n -osio ja lopuksi oikean reunan massiivinen 1 o, 1 n -osio. Viimeisessä osiossa silmukat neulottiin kiertäen, joten neulomisvauhti hidastui itsellä ainakin hurjasti. Siinä samalla kun sitten raidoittelit niiltä kahdelta kerältä, niin tuntui, ettei homma lopu ikinä. Viimeinen osio veikin itseltä varmaan 2/3 koko työajasta, koska jossain vaiheessa neule makasi korissa pidemmän aikaa etenemättä mihinkään.

siitepölyä8

Lopulta huivi pingotuksen jälkeen tuntui ihanan pehmeältä ja kaiken sen työn arvoiselta. Huivi on yksinkertainen, mutta erilaiset osiot tuovat siihen mukavasti eloa. Tällainen huivi tarvitsee ehdottomasti käsinvärjätyn langan, koska pinnasta tulee elävämpi langan sävyerojen ansiosta. Olen isojen huivien ystävä ja tämä täytti kyllä ne vaatimukset mallikkaasti. En silti välttämättä lähde heti kellekään tekemään samanlaista, on tuon viimeisen osion muistot vielä kirkkaana mielessä.

Tällä hetkellä puikot on pysyneet kivasti mukana menossa, kesästä huolimatta. Monesti harrastus on jäänyt tauolle kesän lämpimien säiden koittaessa. Nyt tikuttelen Stephen Westin Briochevron Cowl/Scarfia. Erikoista pitkästä aikaa neuloa DK-vahvuisesta langasta, kun nyt on pidemmän aikaa pyöritellyt näitä fingering-lankoja käsissään. Huivi eteneekin hieman nopeammin, kun on paksumpi lanka käytössä.

siitepölyä5siitepölyä7

Mitä: Siitepölyä / Veera Välimäki
Millä: 4 mm pyöröpuikko
Mistä: Madelinetosh Tosh Merino Light (Cardinal) n.205 g

ravelry

Kesäinen huivi-iloittelu

Taas yksi kalistelu valmistui eilen. Ja ensimmäinen laatuaan, joka valmistui ajallaan. KAL-neulonnassa parasta on se, että työt ylipäätään tulevat valmiiksi.

Toukokuun alulla pistin puikoille tämän huivin ja huomasin, että suunnittelija oli hiukan aikaisemmin startanut Any Shawl KALin, johon hyppäsin mukaan kun oli kerta jo alkuunkin päässyt. KALissa sai siis valita minkä tahansa Melanie Bergin huiveista ja se piti saada valmiiksi toukokuun 8. ja kesäkuun 12. päivän välillä. Tässä KALissa oli myös poikkeuksellisesti lankapalkinnot, jotka arvotaan varmasti lähipäivinä kaikkien huivin valmiiksi saaneiden kesken.

Olin ostanut langat jo ajat sitten, mutta aivan toiseen huiviin. En kuitenkaan jaksanut alkaa neuloa samanlaista huivia, juuri kun olin saanut edellisen valmiiksi. Selailin siis Ravelrya ja tämä malli osui silmääni. Värit eivät todellakaan ole ihan tavallisia meikäläiselle, mutta villiinnyin ja päätin kuitenkin kokeilla.


Huivissa vuorottelivat minusta mukavasti ainaoikea ja pitsineule, joten neulominen oli jouhevaa. Pitsineuleen logiikankin kun ymmärsi, ei tarvinnut olla ohjetta tarkastamassa kuin kerrosten alussa. Lopun nirkkopäättely osoittautui haastellisimmaksi, koska en ollut sellaista ennen tehnyt. Hieman ohjetta tankattuani ja netistä apua etsittyäni, sain päättelyn onnistumaan ja reunasta tuli minusta eri sievä. Pingottaessani vedin nirkkoja vielä enemmän ulospäin, jotta ne erottuisivat vielä paremmin. Huivista tuli pingotuksen jälkeen muutenkin vielä paljon parempi kuin olin odottanut ja tykkään siitä nyt ihan tosi paljon.

Mitä: Tamdou by Melanie Berg
Millä: 3,5 mm pyöröpuikko
Mistä: Hedgehog Fibres Sock (Skinny Dip) 53 g
Madelinetosh Tosh Merino Light (Neon Peach) 60 g
Madelinetosh Tosh Merino Light (Dustweaver) 63 g

ravelry