Työtön vai töiden välissä?

Englanninkielisissä maissa työttömyydestä puhuttaessa käytetään korrektia ilmaisua ”between jobs”. Ilmaisu ei ole leimaava ja siinä luotetaan siihen, että tila on väliaikainen ja kohta sinulla on varmasti uusi työ.

Suomessa puhutaan työttömistä ja pitkäaikaistyöttömistä, pahimassa tapauksessa syrjäytyneistä. Yhteiskunnan epäonnistujista, jotka elävät sossun tuilla ja suorittavat työkkärin kautta erilaisia kursseja ja passeja työtilanteessa parantamiseksi. Tuloksetta.

FullSizeRender

Jouduin viime viikonloppuna ensimmäisen kerran mihinkään lomakkeeseen laittamaan rastin  kohtaan ”työtön”. Sana kalskahti omaan korvaani todella pahasti ja saman tien aloin ajatella noita edellä mainittuja asioita. Olin ollut virallisesti työtön kaksi päivää ja kuollut tylsyyteen kotona. Järkyttyneenä raksia laittaessani mietin, että ”olenko minä nyt sellainen työtön”.

Toki minulla on työttömyysjaksoja ollut kesäisin, mutta se on alallani, opettajana, valitettavan yleistä ja silloin olen ollut tietoinen syksyllä jatkuvasta työstä. Nyt ensimmäistä kertaa, joudun viikottain miettimään missä olen töissä ja minäkin päivinä. Erilaisten menojen, kuten kampaajan, sopiminen on hankalampaa, kun ei tiedä onko töitä vai ei.

IMG_1023.png

Kaksi päivää työttömyyttä kestettyäni istun tietokoneen ääreen. Otatin kotijoukoilla itsestäni uuden kuvan, päivitin CV:ni ja naputtelin hirtehisellä huumorillani varustetun työnhakusähköpostin. Käytin itsestäni termiä ”vapaa agentti”.

Olin viime viikolla neljänä päivänä töissä. Kyllä minä aina itselleni töitä olen osannut hankkia. Ei minua ole työttömäksi tehty, ei.

Mainokset

Härkää sarvista

Jokin aika sitten kirjoittelin vaatekaappipäivityksestä ja valaistumisestani tyylini suhteen. Olenkin saanut käytyä garderobini läpi ja jätettyä kaappiin vain sinne kuuluvat vaatteet. Edellisessä tekstissä en kuitenkaan maininnut suurinta syytä sille, miksi vaatevalintani ovat olleet mitä ne ovat.

Todellinen syy olen kuitenkin minä itse. En ole tyytyväinen omaan olooni tai siihen miltä näytän. Olen muutaman viime vuoden aikana lihonut, enkä näytä hyvältä niissä vaatteissa, joita haluaisin käyttää. Kaappini on siis täynnä ns. kompromissivaatteita. Kaapuja, joissa tunnen oloni turvalliseksi ja muita vaatteita, jotka ovat melkein sitä mitä haluan, mutta ei ihan kuitenkaan.

vocatum

En harrasta juuri lainkaan liikuntaa, joten olen varmasti aivan rapakunnossa. Tämähän selviää lopullisesti torstaina, sillä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kävelin töiden jälkeen Vocatumin kuntosalille ja tilasin ajan kuntotestiin ja kehonkoostumuksen mittaukseen. Nyt niin sanotusti jännittää.  Olen tosin aloittanut kuntosaliharrastuksen monesti ja aina se on muutaman kuukauden jälkeen kuivunut alkutekijöihinsä. Miksi nyt onnistuisin muka paremmin?

Tein pitkään vertailua Oulun salien suhteen ja päädyin lopulta siihen, etten halua maksaa ryhmäliikuntatunneista, joissa en kuitenkaan käy. Vocatumilla yksi kuukausi maksaa 49€ toistaiseksi voimassa olemalla jäsenyydellä ja liiittymismaksukin on vain 40€. Näihin hintoihin tosiaan kuuluu tuo kuntotesti ja kehonkoostumuksen mittaus sekä PT:n tekemä oma saliohjelma. Wellness-avaimelle ladattu ohjelma antaa raakaa dataa siitä, kuinka tehokkaasti tuli treenattua vaikka edelliseen kertaan verrattuna.

Olen aika innoissani tästä. Tilasin jo vaatteitakin Sportamorelta. Hups. Saas nähdä kuinka flikan käy.

Mut nielee maa, jos en juokse

Olen nykyään järkyttävän malttamaton yksilö. Ajatukseni ja suunnitelmani juoksevat päässä jo paljon sen hetkisiä hommia edellä. Ensimmäinen työviikko oli aivan yhtä vuoristorataa, jossa juoksin sen minkä kerkesin enkä ehtinyt edes taukoa pitää. Pääsin kotiin kello 16 ja muistin, että olin käynyt viimeksi vessassa aamulla klo 7.

Omistan kaksi kalenteria. Työkalenterini täyttyy kirkuvan värisistä post it -lapuista, jotta pysyn kartalla mitä asioita minulla on vielä hoidettavana. ”Kopioi sille ja sille tunnille ne ja ne paperit.” ”Ilmaisutaidon tunnille ideoita…” Arkikalenteriini kasaan to do-listoja, joihin listaan mitä yksinkertaisimmatkin asiat, kuten ”pese pyykkiä”, ”osta korjausnauha”, ”muista kamera!”.

Säälittävää.unikot

Yhtenä iltana mietin, että pitäisi neuloa. Hetken kuluttua muistin, että kynnet pitäisi lakata. Sitten muistin, että jos lakkaan kynnet, en voi hetkeen edes harkita neulomista. Siivotessani vien jotakin tavaraa paikkaan X, matkalla huomaan toisen asian ja kolmaskin epäkohta osuu silmääni. Lopulta tavara ei koskaan päädy paikkaan X.

Minulla on yhtä aikaa puikoilla kaksi työtä. Huivia tikuttaessani katselin pöydällä olevaa ohjetta ja mietin, että tuokin pitäisi aloittaa. Sitten totesin, että minun on saatava edellinen työ ensin valmiiksi. Jonossa odottaa vaikka kuinka monta kivaa neuleprojektia, jotka vain haluaisin jo puikoille. Olen malttamaton.

käsi

Miten saan karusellin pysähtymään? Miten saan rauhoitettua mieleni, ettei se juoksisi niin paljon edelläni?

Olen tästä kaikesta iltapäivin niin väsynyt, että päiväunia ei voi olla nukkumatta. Toisaalta, en edes harrasta mitään aktiivista ja silti tuntuu todella siltä, että happi loppuu ja vauhtia on aivan liikaa. Aivoni kyllä käyvät kierroksilla.