Aija Ranskassa – Dinan

Edellisestä tekstistä tuli pitkä, vaikka kirjoitinkin vain yhdestä kaupungista. Tällä kertaa kerron matkamme seuraavasta etapista, keskiaikaisesta pikkukaupunki Dinanista.

ranska-14

Matkalla Dinaniin, pysähdyimme Ranskan toiseksi suosituimmassa turistikohteessa (3 miljoonaa vierasta vuosittain), Mont Saint Michelin kaupungissa. Wikipedian mukaan kaupungissa asui vuonna 2009 44 ihmistä, ja olen ihmeissäni jos noinkin moni ihminen todella haluaa siellä asua. Neliökilometrin kokoisella saarella on joitakin hotelleja ja hirvittävästi turisteille suunnattuja matkamuistomyymälöitä. Ihmismäärä sai meidät pysymään poissa aivan saaren ytimestä, kiersimme lähinnä muureilla.

Saaren viehätys piilee vuorovesissä. Nousu- ja laskuveden korkeusero on noin 14 metriä. Itse kävimme kaupungissa laskuveden aikaan, ja ympäröivällä meren pohjalla näkyi ihmisiä kävelemässä. Siellä kävellessä pitää kuitenkin varoa juoksuhiekkaa! 2014 saarelle on rakennettu kevyt silta, ja auto pitää jättää parin kilometrin päähän parkkipaikalle. Saarelle kulkee  jatkuvasti ilmaisia busseja, tai sinne voi myös kävellä.

ranska-17

Saavuimme Dinaniin korkeaa siltaa ajaen ja näky alas laaksoon oli vaikuttava. Dinanin kaupunki sen sijaan sijaitsee muurien suojissa laakson ylärinteellä. Tuntui tosi oudolta, kun navigaattori ohjasi meitä kohti B&B:tä ja edessä oli muuri, jossa oli juuri ja juuri pienen Pösömme mentävä aukko. ”Joo, kyllä meidän pitää mennä tuosta läpi.”

Kaupunkia ei todellakaan ole rakennettu autoilua silmällä pitäen. ;)

ranska-24ranska-25Olimme Dinanissa  kaksi yötä ja asustelimme Villa Tourelle -nimisessä B&B:ssä. Ovikellon soittomme kuultuuan pihan läpi tuli nainen, joka höpötti kovaan ääneen ranskaksi. Näytimme hetken varmasti siltä, ettemme tajua sanaakaan ja se taisi näkyä, koska sitten hän sanoi selvällä suomen kielellä: ”Ai, te olette ne suomalaiset!”.

B&B:tä oman päivätyönsä ohella pitää siis suomalainen rouva, Sonja Jouffe, joka on asunut kolmisenkymmentä vuotta Suomen ulkopuolella. B&B on heidän kotinsa yhteydessä, mutta meidät oli sijoitettu pool houseen, jossa meillä oli enemmän omaa rauhaa.

Villa Tourelle
11 rue de l’Esperance
22100 Dinan
http://villa.tourelle.free.fr

ranska-20ranska-22

Dinanissa oli kyseisenä viikonloppuna suuret keskiaikajuhlat ja Sonja oli ystävällisesti varannut meille ravintolasta pöydän etukäteen, ennenkuin juhlakansa täyttää kaikki ravintolat. Aluksi vähän epäilytti, kuten aina kun joku varaa sinun puolestasi ravintolan, mutta valinta osoittautui erinomaiseksi ja olimme lopulta todella tyytyväisiä. Ravintolassa oli tarjolla perinteisiä ranskalaisia herkkuja, kuten ankan maksaa ja mereneläviä, ja annokset olivat taidokkaasti tehty.

Chez La Mere Pourcel
3 place de Merciers
22100 Dinan
http://www.chezlamerepourcel.com/anglais/

ranska-28ranska-21ranska-19ranska-23

Kaupungin arkkitehtuuri oli vaikuttavaa, ja välillä ihmetteli, miten se ei ollut palanut vuosisatojen aikana ja miten talot edelleen seisoivat tolppiensa varassa. Luulen, että olisin nauttinut tutkia kaupunkia vielä enemmän, jos sen kapeat kadut eivät olisi olleet tupaten täynnä keskiaikajuhlijoita.

En siis välttämättä pitänyt hyvänä asiana, että osuimme kaupunkiin juuri juhlien aikaan. Monet ravintolatkin olivat joko täynnä tai niistä ei saanut mitään muuta kuin festivaaliruokia, kuten ranskalaisia ja galette saucissea (eli makkaraa tattariletun sisällä). Kaupungin muurillekaan ei päässyt kuin maksua vastaan, koska festivaali.

Kaupunki oli ehdottomasti näkemisen arvoinen ja aivan erilainen kuin edellinen kohteemme, Bayeux.

– – – –

In English: Next stop on our trip was Dinan. It had such a lovely medieval atmosphere because we visited it during a medieval festival. I wasn’t too happy about the tourists and crowded streets but Dinan is definitely worth seeing.

Aija Ranskassa – Bayeux

Kesälomasta alkaa olla sen verran aikaa, että on aika palata linjoille muistelemaan aurinkoisia kesäpäiviä Ranskassa. Käytiin siis hovikuvaajan kanssa heinä-elokuun vaihteessa 2,5 viikon lomalla, josta viikon verran ajelimme vuokra-Peugeotilla Bretagnessa ja Normandiassa. Jaottelen postaukset nyt kaupungeittain, jottei nämä kasva liian pitkiksi kuvineen ja ravintolavinkkeineen.

Loman suunnittelu oli ulkoistettu Ranskan lomiin erikoistuneelle Pamplemousse-matkatoimistolle. Heillä on paljon valmiita paketteja, mutta he tekivät meille oman lomasuunnitelman, vuokrasivat auton, varasivat hotellit ja muutamat ravintolat valmiiksi. Kotiin tuli vain postissa nippu vouchereita. Helppoa. Itse pelkäsin vain koko ajan hävittäväni kaikki voucherit.

ranska-61

ranska-62

Ensimmäinen kohteemme oli pikkukaupunki nimeltään Bayeux. Yövyimme kolme yötä Hôtel Le Lion D’Orissa. Hotelli on sievä ja todella ihastuttava. Huoneet olivat siistejä ja hotellin ravintolassa oli tasokas ravintola ja baari. Palvelu oli ystävällistä, jopa laukkujen kantamisessa autettiin, koska hissiä ei ollut. Söimme ensimmäisenä iltana hotellin ravintolassa. Tuotteet olivat monet lähialueelta ja paikallisten maanviljelijöiden tuottamia. Aikuisten kohde, jossa on erittäin tasokas palvelu sekä hotellin että ravintolan puolella.

Hôtel Le Lion D’Or
71 Rue Saint-Jean
14400 Bayeux
http://www.liondor-bayeux.fr/en/

ranska-12

ranska-8

ranska-9

Kaupunki oli tosiaan kuin jostakin toisesta ajasta tai todellisuudesta. Se oli ranskalaiseen tapaan täynnä pieniä kivitaloja ja sen maisemaa hallitsi valtava katedraali. Kirkko oli kaupungin kokoon (vajaa 14 000 asukasta) nähden minusta aivan suhteettoman suuri. Kaupunki olisi levinnyt laajemmaltikin, mutta me oleskelimme pääosin vain historiallisessa keskustassa.

ranska-10

Koska Normandiassa olimme, pitihän sitä käydä Normandian maihinnousun maisemissa. Ranta ei itsessään tehnyt mitenkään suurta vaikutusta. Hiekkarannan tuntumassa oli muutamia taloja, aivan hulluna amerikkalaisia turisteja sekä muistomerkki. Rannan lähellä oli D-Day -museo (yksi niistä monista alueella olevista), jossa oli aika paljon sodasta rannalle jäänyttä tavaraa. En ole mikään sota- tai asefanaatikko, mutta oli jännä nähdä kaikki se tavara. Ja kuinka moneen museoon sitä on alueella riittänyt.

Musée Memorial Omaha Beach
Avenue de la Libération
14710 Saint-Laurent-sur-Mer
http://www.musee-memorial-omaha.com/

ranska

ranska-4

ranska-5

ranska-3

ranska-2

Kun nyt noille seuduille mentiin, niin käytiin amerikkalaisten sotilaiden hautausmaalla. Ja voi hyvää päivää, mikä määrä rahaa siihenkin on upotettu. Heidän museonsa oli hyvin kliininen ja siellä oli tarkka turvatarkastus. Hautausmaalla oli silmänkantamattomiin valkoisia marmoriristejä. En tiedä miksi, mutta olin jotenkin aina ajatellut, että nuo ristit, joita televisiossa sotilashautausmailla näkee, on puuta. Mutta ei, täyttä marmoria. Juutalaisten hautojen kohdalla oli Daavidin tähti.

Normandy American Cemetery
14710 Colleville-sur-Mer
https://www.abmc.gov/cemeteries-memorials/europe/normandy-american-cemetery#.V82qxJN946V

ranska-7

ranska-6

Baueyxissa kävimme katsomassa, ja maksoimme siitä hyvästä 9€, Tapisserie de Bayeux’tä. Kyseessähän on siis 70 metriä pitkä pellavakankaasta tehty seinävaate vuodelta 1066. Seinävaatteeseen on kirjailtu Vilhelm Valloittajan johdolla Normannien Englannin valloitus, joka kulminoitui Hastingsin taisteluun. Seinävaatetta on säilytetty osissa milloin missäkin ja käytetty jos vaikka mihin tarkoituksiin. Kuvia itse seinävaatteesta ei saanut ottaa.

La Tapisserie de Bayeux
13bis rue de Nesmond
14400 Bayeux
http://www.bayeuxmuseum.com/

Jos ikinä kukaan teistä harvoista lukijoistani käytte Bayeuxissa, suosittelen ravintolaa La Rapière. Ravintola sijaitsee pienellä sivukujalla ja sitä voi olla vaikea löytää, mutta on tosiaan etsimisen arvoinen. Itse söin siellä ensimmäiset (kypsät) osterini, jotka olivat herkullisia. Palvelu oli ystävällistä, mutta ei liian kankeaa. Suosittelen pöytävarausta.

La Rapière
53 rue Saint Jean
14400 Bayeux
http://www.larapiere.net/

Alueen isoin juttu on calvados, ja Normandiassa on paljon calvados- ja siideritiloja, joille järjestetään opastettuja kierroksia. Kahta ihmistä eivät eräällä siideritilalla ottaneet kierrokselle, mutta neljän kanssa olisi jo päässyt. Vähän harmitti, että ne jäi tällä lomalla näkemättä, kun ne olisi myös kiinnostaneet aika paljon. Autolla liikkuvan maistelut olisi jääneet vähän vähemmälle.

Seuraavalla kerralla keskiaikainen Dinan

– – – –

In English: Visited a charming French town, Bayeux, at the end of July. It was like time-travelling. Saw some great places and had fabulous dinners. See tips above.

The Sweet Aimée

Pakko kirjoittaa La Bien Aiméen langoista tämmönen ihan järkyttävä ylistyspostaus, koska tällä hetkellä oon aivan rakastunut siihen.

Kaikki alkoi viime syksynä kun oltiin lähdössä Pariisiin lomalle. Neulontahulluna ihmisenä otin sitten ennen lomaa selvää pariisilaisista lankakaupoista. Vielä viime lokakuussa en ollut kuullutkaan tästä lankamerkistä ja innoissani halusin siellä Pariisissa vierailla.

IMG_1184

Kaupan löytäminen ei lopulta ollut ihan yksinkertainen juttu, niin kuin tästä vanhasta postauksesta voit lukea. Mutta saamani palvelu korvasi kyllä kaiken. Kuvassa keltaisen julkisivun takaa löytyy La Bien Aiméen sivumyymälä.

Olen seurannut firman Instagram-tiliä ja siellä tykkäillyt kaikista lankaihanuuksista ja itkenyt kurjaa taloustilannetta kun ei voi niitä ihan kaikkia ostaa. En tiedä johtuuko se siitä, että seuraan heitä enemmän, mutta tuntuu, että lokakuun jälkeen La Bien Aiméen langat ovat saaneet enemmän nostetta myös suomalaisissa neulontapiireissä. Nämä kaksi lankavyyhtiä ostin joskus joulukuussa heidän nettikaupastaan. Tuota alempaa väriä jopa kaksi vyyhtiä, koska mun piti tehdä niistä ylipolvensukat.

lbamerinosinglesgraffiti

lbamerinosingles

Mutta en ole ihastunut vain siihen kuinka ihanilta kaikki nuo vyyhdit näyttävät vaan haluan kertoa, että lanka myös tuntuu ihanalta. Aloitin Stephen Westin Dotted Rays -huivin KAL-projektin, ja löysin stashin pohjalta tuon harmaanruskean langan. Yhdistin siihen muita jämäkeriä, joita stashin pohjalta löysin. (Sain Aiméeltä itseltään kehut värivalinnasta instassa. ♡)

Mutta siis tuon langan neulominen. Voiko täydellisempää olla? Merinovilla on aina pehmeää, mutta tää La Bien Aiméen Merino Singles on kyllä ihan omaa luokkaansa. Ensinnäkin sain langasta aikaiseksi ensimmäiset lankakakut, jotka ei menneet solmuun sisällä, vaan se oikeesti juoksee sieltä ihan nätisti. Toiseksi, lanka liikkuu puikoilla niin, että neulominen sujuu kuin tanssi. Tietysti varmaan riippuu paljon puikoistakin, mutta mun ChiaoGoon puikoilla tän neulominen ei voisi olla helpompaa. Oon siis aivan rakastunut ja haluan tätä vaan lisää.

IMG_1960

Jyväskylässä järjestetään 15.-17.7. ensimmäistä kertaa Jyväskylä Summer Knit Festival ja mua todella ottaa päähän, etten pääse sinne, koska ollaan alkuviikosta lähdössä Ranskaan ja ajellaan viikonloppuna jo etelää kohti. Festivaaleilla on paljon tunnettuja suunnittelijoita ja heidän workshoppejaan. Myös La Bien Aiméen langat löytyvät Jyväskylästä ensi viikonloppuna.

Oon odottanut kuin kuuta nousevaa tulevaa Ranskan lomaa ja Pariisi-visiittiä, jotta voin taas myymälässä käydä. Toivon, ettei Aimée myy kaikkia ihania lankojaan Jyväskylässä, vaan minullekin jää jotakin ostettavaa.

– – – –

In English: La Bien Aimée – could there possibly be anything more perfect. Yarn that makes your knitting a blissful experience. It doesn’t get tangled inside your yarn cake and runs on your knitting needles like a dream. I’m in love. 

 

Neulojan syyskuu

kepit

Tulihan se syksy sieltä. Eilen satoi niin, että yhdessä alikulussa sai todella toivoa, että auto ei sammu keskelle sitä uima-altaan kokoista vesilammikkoa. Vaikken vesisateesta niin pidäkkään, mutta kunnon ukkosmyräkän kuunteleminen on lempiasioitani. Yleensä tosin teen sen turvallisesti sisällä, enkä juuri sillä hetkellä juokse autolle sateenvarjon kanssa ja toivo, että salamat jättävät autoni (ja sateenvarjoni) rauhaan.

syksy-2

Syksyn tunnelma on vallanut minut ja neulominenkin sujuu taas rattoisammin. Vimpel-ponchovillapaitani valmistuu hyvää vauhtia ja odotan, että saisin sen jo päälleni. Ainoa esteeni on neulomisnopeuteni. Lokakuinen Pariisi odottaa valmista neuletta. Pari joululahjaakin on puikoillekin jo päässyt. ;)

Titityyn lankakaupan nettisivuilla tuli tuossa vierailtua harva se päivä ja mietittyä osallistuisiko heidän, Veera Välimäen ja Louhittaren luolan yhteistyöKALiin. Osallistuin viime syksynä Stephen Westin mysteeriKALiin (KAL = KnitAlong), jonka lopputuloshuivi meni joululahjaksi äidille. Uusi KAL-projekti kiinnosteli aika paljon ja pidän Veeran designeista tosi paljon. KALeissa siis paljastetaan ohjetta vihje kerrallaan, joten lopputuloksen ulkonäköä ei vielä aloittaessa tiedä. Tilasinkin sitten langat siihen toissapäivänä. Tuulen Tyttären värivalikoimasta bongasin pitkän harkinnan jälkeen sävyt munakoiso ja kurkuma. (Kuvat lainattu titityy.fi)

tuulentytär

Nyt vaan tikuttamaan muita töitä valmiiksi, että saan 3,5 mm puikon tuota huivia varten vapaaksi! :)

Hiljaa virtaa…

Oulu on kaunis. Varsinkin aurinkoisena kesäiltana vihreässä puistoympäristössä. Olen parin viime päivän aikana ehtinyt nauttia upeista maastoista, jotka aukeavat heti kotiportilta ja eilen illalla tuli kierrettyä Terapiakoira-Renon kanssa Hupisaarilla ja Ainolan puistossa lenkillä.

eorj-3

Puistossa tuli kuljettua eri reittejä, mitä on aikaisemmin kävellyt. (Ei sillä, että olisin siellä muutenkaan hurjasti aikaani viettänyt, vaikka kyseessä on kaunis ja vehreä puistoalue keskustan vieressä. Tämä virhe tulee korjata pikimiten, jos säät vain sallivat.) Silmiini osui muutama suloinen soppi ja yllätyksekseni sieltä löytyi myös yleisiä grillauspaikkoja, joiden ääressä ihmiset viettivät ystäviensä kanssa aurinkoista kesäiltaa.

eorj-4

eorj-6

Syypää vesien nousuun on tässä. Joessa on siis vesivoimala, mutta vesien noustessa padon toisella puolella liian korkealle, on niitä laskettava suluista myös voimalan ohi. Olen hullu uusoululainen, joka jaksan aina innostua, kun sulut avataan ja seuraan, mitä se ympäristössään aiheuttaa. Vedestä pääsevä ääni on korvia huumaava.

Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä.

sodis

On jotenkin todella vaikea löytää sanoja Sodankylän reissua kuvailemaan. Viime vuoden reissu oli niin huippu, että siihen samaan fiilikseen oli jotenkin todella hankala päästä tänä vuonna. Alku meni mukavasti, kunnes työvuoro-ongelmat ja muut känkkäränkät ottivat valtaa hyvältä Sodis-fiilikseltä. Elokuvatarjonta ei ollut aivan yhtä paljon omaan mieleen, kuin viime vuotinen oli ja nekin harvat, jotka olisin halunnut nähdä, jäivät näkemättä työvuorojen takia, tai siksi, että 30. Sodankylä elokuvajuhla vain yksinkertaisesti oli aivan täyteen ammuttu.

sodis-3

sodis-2

Perjantain mykkäelokuva Les Nouveaux Messieurs (1929) oli loppuunmyyty ja meidän staffin osaksi tuli melkein jäädä ulkopuolelle. Meidät laskettiin kuitenkin sisään ja istuinkin kutsuvieraiden vieressä maassa, asfaltilla. Onnekseni olin ottanut mukaan viltin, jonka sain pehmittämään istuma-alustaani. Avanti-orkesterin livesäestämä mykkäelokuva ei tälläkään kertaa pettäny, ja istuin mielelläni sen reilun pari tuntia lattialla. Näytöksessä oli yhteensä n. 1100 katsojaa.

Festivaaleilla kuuli kyllä hieman näreitä sanoja siitä, kuinka staffilaisia harmitti, ettei näytöksiin ollut mitään mahdollisuutta mahtua mukaan. Myytyjä lippuja olikin yhteensä yli 30 000. Tämä tietysti oli staffin kannalta aika kurjaa, koska se, että pääsemme elokuviin ilmaiseksi, on kuitenkin ns. meidän palkkamme.

Vastaanottokomitea Enson majalla

Kuva: Juho Liukkonen/MSFF

Ehdin kuitenkin nähdä festivaalin aikana kymmenen elokuvaa. Keskiviikon neljän leffan jälkeen tahti tasoittui noin kahteen elokuvaan per päivä. Näistä kymmenestä Kurosawan Dersu Uzala (1975) ja Malmrosin Århus By Night (1989) jäivät eniten mieleen. Glazerin Under the Skin (2013) oli ehkä yksi oudoimmista koskaan näkemistäni elokuvista, ja se ahdisti hetkittäin aika paljon.

sodis-4

Festivaalia aletaan purkamaan heti viimeisten näytösten jälkeen ja on aika masentavaa seurata kuinka nopeasti kaikki se hohto katoaa ja teltat on hetkessä kasassa. Palattiinkin kotiin jo sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja kotimatka Suomen kesäyössä oli myös seikkailu sinänsä. Saa nähdä, josko ensi vuonna menisi ihan festivaalivieraaksi, niin näkisi ne elokuvat, jotka haluaakin nähdä ja voisi nauttia ilmapiiristä ilman työstressiä.

Toisen roska on toisen aarre

Monella kunnalla tai kaupungilla on varmasti Facebookissa jonkinasteinen ryhmä, jossa omia ylimääräisiä tavaroitansa voi lahjoittaa niitä enemmän tarvitseville. Näin on myös Oulussa, Roskalava-nimisessä ryhmässä erilaiset vaatteet ja kodinkoneet vaihtavat omistajaa. Olen luopunut ryhmässä vanhoista sängynaluslaatikoista, kukkaruukuista ja lampunvarjostimista. 

  
Tänään lahjoitin eteenpäin kaapissani jo vuosia istuneen pupupehmolelun. Olen saanut pehmolelun 18-vuotiaana ystäviltäni, jotka vierailivat luonani sairaalassa korvaleikkaukseni jälkeen. Pupu on siis kulkenut mukanani jo vuosikymmenen, mutta ajattelin, että tämän ikäisenä en pehmoleluja enää tarvitse. ”Olisithan voinut säästää sen tuleville lapsillesi”, joku varmasti miettii, mutta äskeisen jälkeen en kadu lahjoitusta hetkeäkään.

Tapasin äidin ja tyttären puistossa kotimme vieressä. Tyttö vierasti hieman ja käveli selkeästi kauemmas. Juttelimme äidin kanssa hetken ja tovin kuluttua äiti huudahti tytölle: ”Tule halaamaan pupua!” Salamannopeasti pieni tyttö juoksi halaamaan minua. Halattuaan minua, tyttö otti melkein itsensä kokoisen pupun syliinsä (pupun korkeus on n. 45 cm), katsoi minua silmiin ja sanoi kauniisti kiitos. 

Päivän hyvä työ oli jälleen tehty.