Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä.

sodis

On jotenkin todella vaikea löytää sanoja Sodankylän reissua kuvailemaan. Viime vuoden reissu oli niin huippu, että siihen samaan fiilikseen oli jotenkin todella hankala päästä tänä vuonna. Alku meni mukavasti, kunnes työvuoro-ongelmat ja muut känkkäränkät ottivat valtaa hyvältä Sodis-fiilikseltä. Elokuvatarjonta ei ollut aivan yhtä paljon omaan mieleen, kuin viime vuotinen oli ja nekin harvat, jotka olisin halunnut nähdä, jäivät näkemättä työvuorojen takia, tai siksi, että 30. Sodankylä elokuvajuhla vain yksinkertaisesti oli aivan täyteen ammuttu.

sodis-3

sodis-2

Perjantain mykkäelokuva Les Nouveaux Messieurs (1929) oli loppuunmyyty ja meidän staffin osaksi tuli melkein jäädä ulkopuolelle. Meidät laskettiin kuitenkin sisään ja istuinkin kutsuvieraiden vieressä maassa, asfaltilla. Onnekseni olin ottanut mukaan viltin, jonka sain pehmittämään istuma-alustaani. Avanti-orkesterin livesäestämä mykkäelokuva ei tälläkään kertaa pettäny, ja istuin mielelläni sen reilun pari tuntia lattialla. Näytöksessä oli yhteensä n. 1100 katsojaa.

Festivaaleilla kuuli kyllä hieman näreitä sanoja siitä, kuinka staffilaisia harmitti, ettei näytöksiin ollut mitään mahdollisuutta mahtua mukaan. Myytyjä lippuja olikin yhteensä yli 30 000. Tämä tietysti oli staffin kannalta aika kurjaa, koska se, että pääsemme elokuviin ilmaiseksi, on kuitenkin ns. meidän palkkamme.

Vastaanottokomitea Enson majalla

Kuva: Juho Liukkonen/MSFF

Ehdin kuitenkin nähdä festivaalin aikana kymmenen elokuvaa. Keskiviikon neljän leffan jälkeen tahti tasoittui noin kahteen elokuvaan per päivä. Näistä kymmenestä Kurosawan Dersu Uzala (1975) ja Malmrosin Århus By Night (1989) jäivät eniten mieleen. Glazerin Under the Skin (2013) oli ehkä yksi oudoimmista koskaan näkemistäni elokuvista, ja se ahdisti hetkittäin aika paljon.

sodis-4

Festivaalia aletaan purkamaan heti viimeisten näytösten jälkeen ja on aika masentavaa seurata kuinka nopeasti kaikki se hohto katoaa ja teltat on hetkessä kasassa. Palattiinkin kotiin jo sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja kotimatka Suomen kesäyössä oli myös seikkailu sinänsä. Saa nähdä, josko ensi vuonna menisi ihan festivaalivieraaksi, niin näkisi ne elokuvat, jotka haluaakin nähdä ja voisi nauttia ilmapiiristä ilman työstressiä.

Mainokset

Yöttömän yön taikaa

  

Jotain taianomaista tässä tapahtumassa on. Tulee mentyä elokuviin tietämättä mistä elokuva edes kertoo. Eilen oli Sodankylän elokuvajuhlien ensimmäinen päivä ja olin päivävuorossa, joten illalla ehti näkemään jopa neljä elokuvaa.  


Ensimmäinen oli italialainen Rosselinin ohjaus vuodelta 1952 The Machine That Kills Bad People, sitten nopea siirtyminen nykyajan Norjaan ja 1001 Grams. Nopeasti haettiin pizzaa ja siirtyminen 1970-luvun Tanskaan, Århus By Night oli ohjaajan omaelämäkerrallinen teos. Illan odotetuin oli klo 01.00 alkanut 70 mm versio Kubrickin 2001: A Space Odysseysta. Tunnustan, että hereillä pysyminen teki tiukkaa. 
  
Kohta odottaa taas VIPpien kestitseminen ja jos illalla/yöllä ehtis vielä pariin leffaan. Toinen kerta Sodankylässä ja rakastun tähän tunnelmaan aina vaan enemmän. Säätkin on vielä toistaiseksi suosinut ja pahimpien sateiden aikaan oon ollu sisätiloissa.