Nimeni on Sarah

Kirja makasi yöpöydälläni vuoden päivät. Olin lukenut neljä edellistä kirjaani iPadilta ja tuli sellainen olo, että haluan lukea kirjan, jossa voin oikeasti käännellä sivuja ja seurata lukemiseni edistymistä. Näin ollen tartuin tähän kirjaan. Ja voi että millaiseen tarinaan hyppäsinkin mukaan. Kirja oli puoleenväliin kaksiosainen, ja siinä vuorotteli kaksi tarinaa Pariisista, vuodelta 1942 ja vuodelta 2002, aina siihen asti kunnes tarinat lopulta yhdistyivät.

sarah

Vaikka kirja olikin fiktiivinen, oli sen taustatarina aivan totisinta totta. 16. ja 17. heinäkuuta 1942 miehitetyssä Pariisissa, ranskalaiset poliisit keräsivät saksalaisten käskystä juutalaisia perheitä Vélodrome d’Hiver’ille. Velodromi oli kuuma paikka, ruokaa ja vettä ei ollut tarpeeksi, jos ollenkaan, eikä velodromin saniteettitiloja oltu mitoitettu sellaiselle määrälle ihmisiä. Perheet olivat osanneet jo pelätä tällaisia puhdistuksia ja perheiden miehet menivät yleensä yöksi piiloon. Velodromille kerättiinkin juuri tästä syystä enemmän naisia ja lapsia, koska he olivat kodeissaan eivätkä osanneet pelätä joutuvansa vangiksi.

Velodromilta ihmisiä vietiin Drancyn, Pithiviersin ja Beaune-la-Rolanden leireille ja sieltä eteenpäin Auschwitziin. Lapset ja vanhemmat erotettiin väkivalloin toisistaan ja isät ja äidit lähetettiin ensimmäisenä Puolaan. Lapsia ei ollut alunperin tarkoitus kaasuttaa, mutta myöhemmin saksalaiset antoivat käskyn heidänkin kuljettamisekseen Auschwitziin.

Toinen tarina kertoo Pariisissa jo yli 20 vuotta asuneesta amerikkalaisesta toimittajasta, Julia Jarmondista, joka on töissä englanninkielisessä Seine Scenes-lehdessä. Julia alkaa tutkia lehteen Vel d’Hivin tapahtumia, koska tapahtumista tuli vuonna 2002 kuluneeksi 60 vuotta. Tarinat alkavat pikkuhiljaa kietoutua toisiinsa ja Julia kohtaa paljon vastustusta oman perheensä ja sukunsa puolelta.

Teksti oli jaoteltu kursiivilla painettuihin vanhoihin osuuksiin ja tavallisella tekstillä painettuihin nykyajan osuuksiin. Pätkät olivat lyhyitä, parin sivun mittaisia, ja tarinaa oli helppo lukea. Inhoan kirjoja, joissa luvut ovat kymmenien sivujen mittaisia, koska kun luen, en tykkää jättää lukua kesken. Jos luku on lyhyt, lukeminen etenee minusta jouhevammin ja kirjanmerkki on helpompi myös laittaa kirjan väliin. Noin puolessa välissä kursiiviluvut loppuivat ja tarina jatkui vain nykyajassa. Kirja oli kirjoitettu myös hienosti niin, että tahti todella kiihtyi loppua kohti ja se oli vain ahmittava kunnes sivut loppuivat kesken.

Kirjaa oli hyvin ristiriitaista lukea. Toisaalta lukeminen oli aivan kamalaa ja pidättelin kyyneliä moneen kertaa, mutta en silti voinut laskea kirjaa käsistäni. Välillä laitoin kannet kiinni ja vain hengittelin rauhallisesti, kunnes taas jatkoin. Mitä lähemmäs loppua pääsin, sitä enemmän ahmin tarinaa ja halusin tietää mitä lopulta tapahtuu. Koin hirvittäväksi sen, etten ollut tiennyt tällaisesta tapahtumasta mitään ja olin todella surullinen kaikkien niiden ihmiskohtaloiden puolesta. Silti välillä piti toppuutella itseään ja miettiä, että tarina on kuitenkin fiktiivinen, eikä tätä Sarahia ollut ja hänen tragediaansa oikeasti tapahtunut. Mutta olisi voinut.

Kirja on aiemmin julkaistu nimellä Avain ja siitä on tehty myös vuonna 2010 elokuva, jossa Juliaa näyttelee Kristin Scott Thomas.

– – – –

In English: What a breathtaking book. Strongly recommend to read it, in case you already haven’t. 

★★★★★

Mainokset

Punamultaa

Neulontaharrastus ei ole työlästä vain minulle, mutta myös Hovikuvaajalle, joka valjastetaan ottamaan julkaisukelpoisia kuvia aina kun jokin työ valmistuu. Tässä on vähän hommia ollut rästissä, mutta viimein jo huhtikuussa valmistunut Veera Välimäen Siitepölyä-huivi saatiin kuvattua. Koska minun huivini ei ollut keltainen, nimesin sen värinsä vuoksi itsevaltaisesti Punamultaa-huiviksi.

siitepölyä4

Vaikka huivi on yksivärinen, ei homma ollut kuitenkaan ihan helpoimmasta päästä. Langan ollessa käsinvärjättyä, sain raidoitella kolmelta eri kerältä kerroksen välein, jotta vältyin pahimmilta sävyeroilta. Ihan loppuun asti ei pinna sitä kestänyt, vaan lopussa raidoitin enää kahdelta kerältä parin kerroksen välein.

Huivi neulottiin kolmessa osassa (kts. kuva alla). Ensin neulottiin sileän neuleen kolmio, sitten vasemman reunan 2 o, 2 n -osio ja lopuksi oikean reunan massiivinen 1 o, 1 n -osio. Viimeisessä osiossa silmukat neulottiin kiertäen, joten neulomisvauhti hidastui itsellä ainakin hurjasti. Siinä samalla kun sitten raidoittelit niiltä kahdelta kerältä, niin tuntui, ettei homma lopu ikinä. Viimeinen osio veikin itseltä varmaan 2/3 koko työajasta, koska jossain vaiheessa neule makasi korissa pidemmän aikaa etenemättä mihinkään.

siitepölyä8

Lopulta huivi pingotuksen jälkeen tuntui ihanan pehmeältä ja kaiken sen työn arvoiselta. Huivi on yksinkertainen, mutta erilaiset osiot tuovat siihen mukavasti eloa. Tällainen huivi tarvitsee ehdottomasti käsinvärjätyn langan, koska pinnasta tulee elävämpi langan sävyerojen ansiosta. Olen isojen huivien ystävä ja tämä täytti kyllä ne vaatimukset mallikkaasti. En silti välttämättä lähde heti kellekään tekemään samanlaista, on tuon viimeisen osion muistot vielä kirkkaana mielessä.

Tällä hetkellä puikot on pysyneet kivasti mukana menossa, kesästä huolimatta. Monesti harrastus on jäänyt tauolle kesän lämpimien säiden koittaessa. Nyt tikuttelen Stephen Westin Briochevron Cowl/Scarfia. Erikoista pitkästä aikaa neuloa DK-vahvuisesta langasta, kun nyt on pidemmän aikaa pyöritellyt näitä fingering-lankoja käsissään. Huivi eteneekin hieman nopeammin, kun on paksumpi lanka käytössä.

siitepölyä5siitepölyä7

Mitä: Siitepölyä / Veera Välimäki
Millä: 4 mm pyöröpuikko
Mistä: Madelinetosh Tosh Merino Light (Cardinal) n.205 g

ravelry

Kesäinen huivi-iloittelu

Taas yksi kalistelu valmistui eilen. Ja ensimmäinen laatuaan, joka valmistui ajallaan. KAL-neulonnassa parasta on se, että työt ylipäätään tulevat valmiiksi.

Toukokuun alulla pistin puikoille tämän huivin ja huomasin, että suunnittelija oli hiukan aikaisemmin startanut Any Shawl KALin, johon hyppäsin mukaan kun oli kerta jo alkuunkin päässyt. KALissa sai siis valita minkä tahansa Melanie Bergin huiveista ja se piti saada valmiiksi toukokuun 8. ja kesäkuun 12. päivän välillä. Tässä KALissa oli myös poikkeuksellisesti lankapalkinnot, jotka arvotaan varmasti lähipäivinä kaikkien huivin valmiiksi saaneiden kesken.

Olin ostanut langat jo ajat sitten, mutta aivan toiseen huiviin. En kuitenkaan jaksanut alkaa neuloa samanlaista huivia, juuri kun olin saanut edellisen valmiiksi. Selailin siis Ravelrya ja tämä malli osui silmääni. Värit eivät todellakaan ole ihan tavallisia meikäläiselle, mutta villiinnyin ja päätin kuitenkin kokeilla.


Huivissa vuorottelivat minusta mukavasti ainaoikea ja pitsineule, joten neulominen oli jouhevaa. Pitsineuleen logiikankin kun ymmärsi, ei tarvinnut olla ohjetta tarkastamassa kuin kerrosten alussa. Lopun nirkkopäättely osoittautui haastellisimmaksi, koska en ollut sellaista ennen tehnyt. Hieman ohjetta tankattuani ja netistä apua etsittyäni, sain päättelyn onnistumaan ja reunasta tuli minusta eri sievä. Pingottaessani vedin nirkkoja vielä enemmän ulospäin, jotta ne erottuisivat vielä paremmin. Huivista tuli pingotuksen jälkeen muutenkin vielä paljon parempi kuin olin odottanut ja tykkään siitä nyt ihan tosi paljon.

Mitä: Tamdou by Melanie Berg
Millä: 3,5 mm pyöröpuikko
Mistä: Hedgehog Fibres Sock (Skinny Dip) 53 g
Madelinetosh Tosh Merino Light (Neon Peach) 60 g
Madelinetosh Tosh Merino Light (Dustweaver) 63 g

ravelry

Puikkojen ferrarit

Ajattelin kirjoittaa tällaisen tekstin niille, jotka netin syövereistä etsivät apua pyöröpuikkojen valintaan. Olen itse nimittäin löytänyt true matchini, enkä varmasti aio hetkeen vaihtaa niitä mihinkään muuhun.

chiaogoo-2

Olin käyttänyt jonkun aikaa KnitPron koivuisia vaihtopäisiä pyöröpuikkoja, mutta aloin hieman kyllästyä niissä esiintyviin epätäydellisyyksiin. Puikoista kului hyvin nopeasti pois kokomerkinnät, niiden metalliset liitososat vääntyivät ja muoviset kaapelit irtosivat omista liitososistaan. Puikoilla tosin on 3 vuoden vaihto-oikeus, ja kävinkin yhdessä vaiheessa hyvin tiheään tahtiin vaihtamassa osiani uusiin. Säilytin kaapeleita myös suhteellisen tiiviillä kierteellä, joten ne eivät myöskään suoristuneet kovin helposti. Aloin hieman kyllästyä.

Googlettelin sitten muiden neulojien kokemuksia puikoista. Tiesin, että halusin vaihtopäiset ja vaikka olin pitkään vannonut puisten puikkojen nimeen, olin valmis vaihtamaan metallisiin. Monessa blogissa ylistettiin ChiaoGoon puikkojen laatua ja löysin Amazonista setin, jossa olisi kaikki puikot.

chiaogoo

Olin esittänyt toiveen tästä ChiaoGoo Twist Red Lace -puikkosetistä ja sainkin sen joululahjaksi. Setissä on amerikkalaiset puikkokoot US2-US10 (välistä puuttuu eurooppalainen 3 mm) sekä US10,5, US11, US13 ja US15. Koon US2-US8 puikoille on omat kaapelit ja isommille omansa. Setissä oli molemmille koot 14″/35 cm, 22″/55 cm ja 30″/75 cm, eli yhteensä kuusi kaapelia. Pienestä taskusta löytyi silmukkamerkkejä, puikkomitta sekä stoppereita, kaapelinvaihtotyökaluja sekä liitososia kaapeleiden liittämiseen. Jälkikäteen olen tilannut Amazonista koon 8″/20 cm ja 50″/125 cm kaapelit kapeille puikoille, joista ensimmäisellä en kyllä tee mitään, paitsi ehkä jatkopalana.

Nämä puikot on käytännössä tehty pitsineuleen neulomiseen, kärki on hyvin kapea ja terävä. Puikot on onttoja ja tehty kirurginteräksestä. Paksummatkaan puikot eivät siis paina juuri mitään ja aluksi tähän keveyteen kesti tottua jonkun aikaa. Koska neulon tätä nykyä suurimman osan töistäni fingering-vahvuisella langalla, valinta oli hyvä.

Kaapelit on ohutta teräsvaijeria, joka on päällystetty punaisella muovilla. Kaapeleilla ei ole ns. muistia eli vaikka ne olisivat pitkäänkin olleet kierteellä pienissä pusseissaan, ne joka kerta aukeavat ja suoristuvat täysin ongelmitta. Mitään hapertumistakaan en ole vielä havainnut.

chiaogoo-4

Toisin kuin KnitPron-puikoissa, joissa lanka kirrasi liitoskohdassa ja jäi useinkin jumiin saumaan, ChiaoGoon puikkojen ja kaapelin liitoskohta on siisti ja lanka liikkuu puikoilla ja kaapelilla kuin unelma. Puikkojen ja kaapeleiden koot on lasermerkitty selkeästi, joten ne eivät myöskään kulu pois.

Tulevaisuudessa saatan tilata vielä 37″/93 cm -mittaisen kaapelin ja lisää liitospaloja. 3mm puikon puuttumisesta setti saa kyllä hieman miinuspisteitä, koska se on aika yleinen koko. Näinköhän niitä saisi erikseen ostettua jostakin?

chiaogoo-3

Tyttö, joka ei koskaan syö

Olen hullaantunut.

Jo jonkin aikaa sitten ostin Elisa Kirjasta kolme ensimmäistä Flavia de Luce -sarjan osaa; Piiraan maku makea, Kuolema ei ole lasten leikkiä sekä Hopeisen hummerihaarukan tapaus. Ne odottivat pädilläni, kunnes kerran junassa kaipasin jotakin luettavaa. Avasin pädin ja ensimmäisen osan ensimmäisistä lauseista asti olin myyty. Olen lukenut nyt kaksi ensimmäistä osaa ja aloittanut kolmatta.

Sarjassa hypätään 1950-luvun englantilaiseen pikkukylään (täydellistä minulle). Buckshaw-nimisessä herraskartanossa kylän ulkopuolella asuu de Lucen perhe, isä Haviland ja hänen kolme tytärtään, Ophelia, Daphne ja Flavia. Flavia on joukon nuorimmainen, 11-vuotias, ja hän joutuu alituiseen sisartensa kiusaamaksi. Tyttöjen äiti, Harriet, on kuollut Flavian ollessa vauva ja isommat siskot väittävät Flavian olevan joko vaihdokki tai köyhäintalosta haettu, muttei perheen oikea lapsi. Välillä se sulkevat Flavian kellariin ja ”kiduttavat” häntä. Isä on intohimoinen filatelisti ja on kiinnostunut enemmän postimerkkikokoelmastaan kuin tyttäristään, joten hän on autuaan tietämätön tyttöjen ristiriidoista.

flaviadeluce

Flavia on pikkuvanha, hieman modernikin tyttö, joka on hyvin erilainen kuin isosiskonsa. Ophelia on perinteinen tyttö ja on kiinnostunut kauneuteen liittyvistä asioista sekä miesten hurmaamisesta, Daphne sen sijaan uppoutuu kirjoihinsa. Flavia viettää paljon aikaansa kartanon itäsiivessä vanhassa Tar-enon laboratoriossa. Hän on erittäin kiinnostunut kemiasta ja kirjan parhainta antia onkin Flavian selitykset kemiallisista reaktioista sekä tekemistään kokeista.

Jokaisessa kirjassa on, ainakin tähän asti, tapahtunut jokin kuolemantapaus. Jotenkin Flavia on mukana jokaisessa tapauksessa, ja auttamassa komisario Hewittiä niiden selvittämisessä. Flavia ajelee ympäri kylää Gladysiksi nimetyn polkupyöränsä kanssa haastattelemassa ihmisiä. Flavialla on kyky saada ihmisten kertomaan hänelle asioita, joita he eivät poliisille kerro. Peruspoirotmaiseen tapaan, lopussa Flavia kertoo oman teoriansa poliiseille heidän ihmetellessään, miten hän on kaiken yksin selvittänyt.

flaviadeluce-2

Kirjoissa ei ole mitään erityisen syvällistä. Mutta tällaista kirjallisuutta hainkin istuessani junassa. Kirjaa, jonka maailmaan on helppo uppotua. Kirjoissa on paljon toistoa, kun jokaisessa kirjassa pitää jollakin tapaa kerrata perhesuhteet ja hahmojen ominaisuudet. Jos joku muistaa joskus nuorena lukeneensa Sweet Valley High -sarjaa, niin tietää mitä tarkoittaa toisto. Tässä ei kertaaminen ole aivan yhtä silmiinpistävää, hieman ärsyttävää vain, kun lukee jo kolmatta kirjaa.

Flavia de Luce ei myöskään koskaan syö.

Plussapallona luokses pompin taas…

Jos haluat tehdä mahdollisimman epäedullisen näköisen vaatteen itsellesi, tässä on sinulle sellainen. Valmistuminenkin myöhästyi sen verran, ettei näillä keleillä enää pelkässä villapaidassa kuljeta. Testasin äsken. Syysmyrskyn mylviessä alkoi sisuskalujakin paleltaa. Haaveeni lämpimästä neuleesta syksyn kylmiin kariutui.

vimpel

Mutta ei kaikki nyt aivan noin negatiivista ole. Paita on ensimmäinen aikuiskokoinen vaate, jonka olen koskaan tenhyt. Sen neulominen oli yllättävän yksinkertaista ja paita valmistui noin kahdessa kuukaudessa. Omiin projekteihini luonnollisena osana kuuluvalta purkamiselta ei kuitenkaan voitu välttyä. Olin aloittanut työn vain yhdellä langalla ja resorin valmiiksi saatuani luin ohjetta ja tajusin, että työ neulottiin kaksinkertaisella langalla.  Työ siis pois puikoilta, purkuhommiin ja takaisin lankaostoksille.

Neonkeltainen lanka loppui myös kätevästi kesken noin 1,5 kerrosta ennenkuin sen olisin muutenkin vaihtanut ja jouduin kaivamaan stashin pohjalta mahdollisiman vastaavaa väriä. Lankojen paksuuserot katosivat onneksi pingottaessa aika hyvin. Highland Wool sen sijaan olikin paljon riittoisampaa kuin osasin kuvitellakaan, vaikka kerän koko olikin vain 40 g. Kuten voitte kuvan alla olevista kokonaismääristä huomata.

vimpel-2

Katsotaan missä tätä tulee käytettyä. Paita päällä ei mitään hirveän erikoista pysty tekemään eikä se mene minkään takin alle. Ehkä siihen ainakin voi käpertyä.

Mitä: Vimpel ponchogenser/ Anna & Heidi Pickles
Millä: 4mm pyöröpuikko
Mistä: Garnstudio Drops Alpaca (musta), 113 g
Garnstudio Drops Alpaca (harmaa), 275 g
Hjerte Fine Highland Wool (musta), 96 g
Hjerte Fine Highland Wool (harmaa), 217 g
Hedgehog Fibers Merino DK (neon), 83 g

ravelry

Lankaihanuuksia Pariisissa

yarn [yahrn], n.
An item to which the word ”enough” does not apply

Harva varmaan lähtee Pariisiin etsiäkseen lankakauppoja. Minä tein tässäkin poikkeuksen. Kävimme siis syyslomalla Pariisissa jo kolmatta kertaa ja koska kaikki perinteiset turistinähtävyydet oli jo koluttu, olin ottanut ennen matkaa selvää parista lankakaupasta, joissa halusin käydä. L’Oisive Thé et Tricot oli erityisesti pakko löytää.

Olimme alunperin menossa käymään katakombeissa, mutta kun pääsimme Denfert-Rochereaun asemalta ulos, huomasimme jonon kiertävän korttelin ympäri. Jonon ensimmäiset kertoivat jonottaneensa katakombeihin 2-2,5 tuntia, joten vierailu jäi tällä kertaa toteuttamatta. En ollut tietenkään muistanut kirjoittaa L’Oisive Thén osoitetta mihinkään ylös. Here-karttapalvelusta löytyi kuitenkin yksi paikka sillä nimellä, jota kohti lähdimme kävelemään. Osoite ei ollut kuulostanut omaan korvaani tutulta, joten olin aivan varma, että kävelimme turhaan. Kun lopulta pääsimme perille, meinasin hypähtää murun kaulaan kiitokseksi, että oli löytänyt paikan.

L’Oisive Thé on siis yhdistetty teehuone ja lankakauppa. Sille on vasta avattu uusi sisarkauppa La Bien Aimée, jonne myös kävelimme. Sain molemmissa puodeissa aivan superhyvää palvelua. La Bien Aiméessä sain tarkistaa omistajan tietokoneelta oman Ravelry-projektisivuni tarkistaakseni, mitä lankoja voisin ostaa. Kun menimme takaisin L’Oisive Théhen, murulla oli hieman huono olo kaikesta kävelystä ja hän jäi ulos istumaan. Omistaja oli minun huomaamattani käynyt viemässä hänelle kuumaa hunajavettä sitruunalla. Miten herttaista!

l'oisivethé

Mukaan molemmista puodeista tarttuivat seuraavat lankaset (edestä taaksepäin lueteltuna):
La Bien Aimée Merino DK, sävy Sousbois
La Bien Aimée Ultra Merino Fingering, sävy Velvet Graffiti
Julie Assalin Fino Simple, sävy Confiture
John Arbon Textiles Knit By Numbers, sävy 03
John Arbon Textiles Knit By Numbers, sävy 06
Blue Moon Fiber Arts Socks that Rock Lightweight, sävy Mermaid Tears (oikealla pystyssä)

Tulen varmasti käymään Pariisin matkoillani näissä kaupoissa, sillä olin todella otettu siitä lämpimästä vastaanotosta, jonka kummassakin puodissa sain kokea. Ja verkkokauppakin on olemassa, koska tuota La Bien Aiméen omaa lankaa ei ymmärtääkseni Suomesta mistään saa. Seuraavaa värjäyserää odotellessa…

L’oisive Thé
10, rue de la Butte aux Cailles & 1, rue Jean-Marie Jégo (katujen kulmassa)
75013 Paris

La Bien Aimée
27, rue Paul Méry
75013 Paris