Aija Ranskassa – Pont Aven

ranska-41

Viimeinen kohteemme ennen Pariisiin paluuta oli pieni kaupunki Pont Aven, jossa on maalausuransa aikana asunut mm. Helene Schjerfbeck. Pont Avenin suurin maalausnimi on Paul Gauguin, jonka nimi mainitaankin vaikka missä. Pieneen kaupunkiin mahtuu gallerioita ja maisemat inspiroivat maalaamaan.

Valitettavasti toiselle matkalaisista nousi korkea kuume saavuttuamme Pont Aveniin, joten sain kierrellä kaupungissa ja sen ympäristössä aivan yksin.

Yövyimme Castel Braz -nimisessä B&B:ssä. Talo oli kapea ja korkea ja sijaitsi korkealla kylän yläpuolella. Talon ovat vuonna 2005 kunnostaneet Hélène ja Jean-Louis, ja talossa on viisi eri tavoin sisustettua huonetta ja pidempi aikaiseen asumiseen tarkoitettu studio. Pariskunta asuu itse talon alakerrassa. Aamiainen on aika perinteinen ranskalainen aamiainen, makeita hilloja ja erilaisia leipiä. Kahvi oli suomalaiseen makuun hyvää suodatinkahvia.

Castel Braz
12 Rue du Bois d’Amour
29930 Pont Aven
http://castelbraz.pagesperso-orange.fr/index.html

ranska-40ranska-39ranska-37

Ensimmäiselle illalle meille oli varattu illallinen ravintolassa, jolla sanottiin olevan jopa Michelin-tähti. Odotuksemme olivat todella korkealla ja kieltämättä pettymys oli aika kova kun ravintolasta poistuimme.

Ravintola ei ollut surkea, mutta kun on katsonut Netflixistä Chef’s Table –sarjaa ja siinä olevia Michelin-tähden ravintoloita, oli kontrasti vain liian suuri. Ruoka oli, kenties, klassista ranskalaista ruokaa ennemmin kuin nykypäivän molekyyligastronomiaa. Sisustuskin oli jotenkin outdated. Kukkaverhoja, keltaista, mintunvihreää, sekalaisia astiasarjoja. Ei mitään, joka olisi viitannut siihen, että ravintola on joskus saanut Michelin-tähden.

La Taupiniere
rte de Concarneau – Croissant Saint-André
29930 Pont Aven
http://www.la-taupiniere.fr/

ranska-29

Kaupungissa kulki useita erilaisia merkittyjä kävelyreittejä. Kun toinen sairasti huoneessamme, otin itse jalat alleni ja lähdin kävelemään läheiselle maaseudulle. En aivan ehkä mennyt sitä reittiä pitkin, jotka luulin meneväni, mutten eksynyt ja näin mukavia maisemia viljapeltoineen ja lehmineen.

Yhtäkkiä vastaan tuli pieni kirkko, jonka vieressä oli upeita hortensioita, joita aloin kuvailla. Paikalle osuneet ranskalaiset yrittivät siinä kysellä, että ”eikö ole upea kappeli” ja minä vastailin että ”juu, ja on muuten komeita nämä kukkasetkin”. Myöhemmin selvitin, että kappeli oli yksi kaupungin hienoimmista nähtävyyksistä, Chapelle de Trémalo, jossa on usein esillä myös taidenäyttelyitä.

Että olisi siellä varmaan voinut sisälläkin käydä.

Chapelle de Trémalo
http://www.france-voyage.com/cities-towns/pont-aven-9089/chapel-tremalo-14800.htm

ranska-30ranska-32ranska-31

Toiselle illalle meille varattu ravintola oli paljon enemmän minun makuuni. Sinne sain mennä yksin, koska potilas makasi huoneessamme 39 asteen kuumeessa. Palvelu oli aluksi vähän jäykkää, kun he eivät millään ymmärtäneet selitystäni siitä, että olin yksin, vaikka varaus oli kahdelle. Lopulta pitkään istuttuani paikallani sain ruokalistan ja sain tilattua alkudrinkin.

Sur Le Pontissa soin ensimmäiset raa’at osterini ikinä. Ne maistuivat merelle ja olivat suhteellisen suolaisia. Pääruokana ollut ankka oli herkullista ja sen kanssa oli taivaallinen mustaherukkakastike. Jälkiruokaleivonnainen oli myös ihanaa.

Sur Le Pont
11, Place Paul Gauguin
29930 Pont-Aven
http://www.surlepont-pontaven.fr/

ranska-45ranska-35ranska-34

Maisemat kaupungissa olivat kuin postikortista. Ja vaikka kokemukseni oli positiivinen, en tiedä saisiko Pont Avenissa kulumaan useampaa päivää, jos ei ole kiinnostunut kiertelemään gallerioissa.

– – – –

In English: Small, postcard-like Pont Aven was the last stop on our trip before returning to Paris. One great restaurant, one disappoinment. Possibly Pont Aven suits best for art lovers but for me it was just a place to breathe fresh air. 

Mainokset

Aija Ranskassa – Dinan

Edellisestä tekstistä tuli pitkä, vaikka kirjoitinkin vain yhdestä kaupungista. Tällä kertaa kerron matkamme seuraavasta etapista, keskiaikaisesta pikkukaupunki Dinanista.

ranska-14

Matkalla Dinaniin, pysähdyimme Ranskan toiseksi suosituimmassa turistikohteessa (3 miljoonaa vierasta vuosittain), Mont Saint Michelin kaupungissa. Wikipedian mukaan kaupungissa asui vuonna 2009 44 ihmistä, ja olen ihmeissäni jos noinkin moni ihminen todella haluaa siellä asua. Neliökilometrin kokoisella saarella on joitakin hotelleja ja hirvittävästi turisteille suunnattuja matkamuistomyymälöitä. Ihmismäärä sai meidät pysymään poissa aivan saaren ytimestä, kiersimme lähinnä muureilla.

Saaren viehätys piilee vuorovesissä. Nousu- ja laskuveden korkeusero on noin 14 metriä. Itse kävimme kaupungissa laskuveden aikaan, ja ympäröivällä meren pohjalla näkyi ihmisiä kävelemässä. Siellä kävellessä pitää kuitenkin varoa juoksuhiekkaa! 2014 saarelle on rakennettu kevyt silta, ja auto pitää jättää parin kilometrin päähän parkkipaikalle. Saarelle kulkee  jatkuvasti ilmaisia busseja, tai sinne voi myös kävellä.

ranska-17

Saavuimme Dinaniin korkeaa siltaa ajaen ja näky alas laaksoon oli vaikuttava. Dinanin kaupunki sen sijaan sijaitsee muurien suojissa laakson ylärinteellä. Tuntui tosi oudolta, kun navigaattori ohjasi meitä kohti B&B:tä ja edessä oli muuri, jossa oli juuri ja juuri pienen Pösömme mentävä aukko. ”Joo, kyllä meidän pitää mennä tuosta läpi.”

Kaupunkia ei todellakaan ole rakennettu autoilua silmällä pitäen. ;)

ranska-24ranska-25Olimme Dinanissa  kaksi yötä ja asustelimme Villa Tourelle -nimisessä B&B:ssä. Ovikellon soittomme kuultuuan pihan läpi tuli nainen, joka höpötti kovaan ääneen ranskaksi. Näytimme hetken varmasti siltä, ettemme tajua sanaakaan ja se taisi näkyä, koska sitten hän sanoi selvällä suomen kielellä: ”Ai, te olette ne suomalaiset!”.

B&B:tä oman päivätyönsä ohella pitää siis suomalainen rouva, Sonja Jouffe, joka on asunut kolmisenkymmentä vuotta Suomen ulkopuolella. B&B on heidän kotinsa yhteydessä, mutta meidät oli sijoitettu pool houseen, jossa meillä oli enemmän omaa rauhaa.

Villa Tourelle
11 rue de l’Esperance
22100 Dinan
http://villa.tourelle.free.fr

ranska-20ranska-22

Dinanissa oli kyseisenä viikonloppuna suuret keskiaikajuhlat ja Sonja oli ystävällisesti varannut meille ravintolasta pöydän etukäteen, ennenkuin juhlakansa täyttää kaikki ravintolat. Aluksi vähän epäilytti, kuten aina kun joku varaa sinun puolestasi ravintolan, mutta valinta osoittautui erinomaiseksi ja olimme lopulta todella tyytyväisiä. Ravintolassa oli tarjolla perinteisiä ranskalaisia herkkuja, kuten ankan maksaa ja mereneläviä, ja annokset olivat taidokkaasti tehty.

Chez La Mere Pourcel
3 place de Merciers
22100 Dinan
http://www.chezlamerepourcel.com/anglais/

ranska-28ranska-21ranska-19ranska-23

Kaupungin arkkitehtuuri oli vaikuttavaa, ja välillä ihmetteli, miten se ei ollut palanut vuosisatojen aikana ja miten talot edelleen seisoivat tolppiensa varassa. Luulen, että olisin nauttinut tutkia kaupunkia vielä enemmän, jos sen kapeat kadut eivät olisi olleet tupaten täynnä keskiaikajuhlijoita.

En siis välttämättä pitänyt hyvänä asiana, että osuimme kaupunkiin juuri juhlien aikaan. Monet ravintolatkin olivat joko täynnä tai niistä ei saanut mitään muuta kuin festivaaliruokia, kuten ranskalaisia ja galette saucissea (eli makkaraa tattariletun sisällä). Kaupungin muurillekaan ei päässyt kuin maksua vastaan, koska festivaali.

Kaupunki oli ehdottomasti näkemisen arvoinen ja aivan erilainen kuin edellinen kohteemme, Bayeux.

– – – –

In English: Next stop on our trip was Dinan. It had such a lovely medieval atmosphere because we visited it during a medieval festival. I wasn’t too happy about the tourists and crowded streets but Dinan is definitely worth seeing.

Aija Ranskassa – Bayeux

Kesälomasta alkaa olla sen verran aikaa, että on aika palata linjoille muistelemaan aurinkoisia kesäpäiviä Ranskassa. Käytiin siis hovikuvaajan kanssa heinä-elokuun vaihteessa 2,5 viikon lomalla, josta viikon verran ajelimme vuokra-Peugeotilla Bretagnessa ja Normandiassa. Jaottelen postaukset nyt kaupungeittain, jottei nämä kasva liian pitkiksi kuvineen ja ravintolavinkkeineen.

Loman suunnittelu oli ulkoistettu Ranskan lomiin erikoistuneelle Pamplemousse-matkatoimistolle. Heillä on paljon valmiita paketteja, mutta he tekivät meille oman lomasuunnitelman, vuokrasivat auton, varasivat hotellit ja muutamat ravintolat valmiiksi. Kotiin tuli vain postissa nippu vouchereita. Helppoa. Itse pelkäsin vain koko ajan hävittäväni kaikki voucherit.

ranska-61

ranska-62

Ensimmäinen kohteemme oli pikkukaupunki nimeltään Bayeux. Yövyimme kolme yötä Hôtel Le Lion D’Orissa. Hotelli on sievä ja todella ihastuttava. Huoneet olivat siistejä ja hotellin ravintolassa oli tasokas ravintola ja baari. Palvelu oli ystävällistä, jopa laukkujen kantamisessa autettiin, koska hissiä ei ollut. Söimme ensimmäisenä iltana hotellin ravintolassa. Tuotteet olivat monet lähialueelta ja paikallisten maanviljelijöiden tuottamia. Aikuisten kohde, jossa on erittäin tasokas palvelu sekä hotellin että ravintolan puolella.

Hôtel Le Lion D’Or
71 Rue Saint-Jean
14400 Bayeux
http://www.liondor-bayeux.fr/en/

ranska-12

ranska-8

ranska-9

Kaupunki oli tosiaan kuin jostakin toisesta ajasta tai todellisuudesta. Se oli ranskalaiseen tapaan täynnä pieniä kivitaloja ja sen maisemaa hallitsi valtava katedraali. Kirkko oli kaupungin kokoon (vajaa 14 000 asukasta) nähden minusta aivan suhteettoman suuri. Kaupunki olisi levinnyt laajemmaltikin, mutta me oleskelimme pääosin vain historiallisessa keskustassa.

ranska-10

Koska Normandiassa olimme, pitihän sitä käydä Normandian maihinnousun maisemissa. Ranta ei itsessään tehnyt mitenkään suurta vaikutusta. Hiekkarannan tuntumassa oli muutamia taloja, aivan hulluna amerikkalaisia turisteja sekä muistomerkki. Rannan lähellä oli D-Day -museo (yksi niistä monista alueella olevista), jossa oli aika paljon sodasta rannalle jäänyttä tavaraa. En ole mikään sota- tai asefanaatikko, mutta oli jännä nähdä kaikki se tavara. Ja kuinka moneen museoon sitä on alueella riittänyt.

Musée Memorial Omaha Beach
Avenue de la Libération
14710 Saint-Laurent-sur-Mer
http://www.musee-memorial-omaha.com/

ranska

ranska-4

ranska-5

ranska-3

ranska-2

Kun nyt noille seuduille mentiin, niin käytiin amerikkalaisten sotilaiden hautausmaalla. Ja voi hyvää päivää, mikä määrä rahaa siihenkin on upotettu. Heidän museonsa oli hyvin kliininen ja siellä oli tarkka turvatarkastus. Hautausmaalla oli silmänkantamattomiin valkoisia marmoriristejä. En tiedä miksi, mutta olin jotenkin aina ajatellut, että nuo ristit, joita televisiossa sotilashautausmailla näkee, on puuta. Mutta ei, täyttä marmoria. Juutalaisten hautojen kohdalla oli Daavidin tähti.

Normandy American Cemetery
14710 Colleville-sur-Mer
https://www.abmc.gov/cemeteries-memorials/europe/normandy-american-cemetery#.V82qxJN946V

ranska-7

ranska-6

Baueyxissa kävimme katsomassa, ja maksoimme siitä hyvästä 9€, Tapisserie de Bayeux’tä. Kyseessähän on siis 70 metriä pitkä pellavakankaasta tehty seinävaate vuodelta 1066. Seinävaatteeseen on kirjailtu Vilhelm Valloittajan johdolla Normannien Englannin valloitus, joka kulminoitui Hastingsin taisteluun. Seinävaatetta on säilytetty osissa milloin missäkin ja käytetty jos vaikka mihin tarkoituksiin. Kuvia itse seinävaatteesta ei saanut ottaa.

La Tapisserie de Bayeux
13bis rue de Nesmond
14400 Bayeux
http://www.bayeuxmuseum.com/

Jos ikinä kukaan teistä harvoista lukijoistani käytte Bayeuxissa, suosittelen ravintolaa La Rapière. Ravintola sijaitsee pienellä sivukujalla ja sitä voi olla vaikea löytää, mutta on tosiaan etsimisen arvoinen. Itse söin siellä ensimmäiset (kypsät) osterini, jotka olivat herkullisia. Palvelu oli ystävällistä, mutta ei liian kankeaa. Suosittelen pöytävarausta.

La Rapière
53 rue Saint Jean
14400 Bayeux
http://www.larapiere.net/

Alueen isoin juttu on calvados, ja Normandiassa on paljon calvados- ja siideritiloja, joille järjestetään opastettuja kierroksia. Kahta ihmistä eivät eräällä siideritilalla ottaneet kierrokselle, mutta neljän kanssa olisi jo päässyt. Vähän harmitti, että ne jäi tällä lomalla näkemättä, kun ne olisi myös kiinnostaneet aika paljon. Autolla liikkuvan maistelut olisi jääneet vähän vähemmälle.

Seuraavalla kerralla keskiaikainen Dinan

– – – –

In English: Visited a charming French town, Bayeux, at the end of July. It was like time-travelling. Saw some great places and had fabulous dinners. See tips above.

Kuu kirjasta kesään

Kirjat ja lukeminen ovat vahvasti kuuluneet lapsuuden kesiini. Kesälomani alakouluikäisenä kuluivat paljolti nenä kirjassa kiinni istuessa ja kesässä meni parhaimmillaan lähemmäs kolmisenkymmentä kirjaa. Kävin kirjastossa vähintään joka toinen päivä. Kirjat, joita luin lapsena, olivat usein johonkin sarjaan kuuluvia. Neiti Etsivä-, Sweet Valley High- ja Babysitter’s Club -sarjojen kirjoja luin eniten. Teini-iässä ja myöhemmin maku muuttui, kirjat paksunivat ja lukutahti hidastui.

kirjakesään

Sitten tapahtui yliopisto. Meni vuosia, että luin yhden, kaksi kirjaa vuodessa. Ostin kirjoja, mutta ne jäivät lukemattomina hyllyyni. Luulin jo, että olin menettänyt pelin. Valmistumisen jälkeen minun oli opeteltava lukemaan uudestaan.

Kun muutin Ouluun, yksi ensimmäisistä asioista, jonka hankin, oli kirjastokortti. Vaikka ostan edelleenkin suhteellisen paljon kirjoja lukutahtiini nähden, rakastan kirjastoja. Kirjastot ovat minusta yksi Suomen tärkeimmistä kuntien ylläpitämistä palveluista. Jos minun lapsuudessani ei olisi ollut kirjastoa, en olisi varmasti voinut lukea niin paljon.

kirjakesään-2

Tavallisten kirjojen lisäksi, olen tänä kesänä oppinut lukemaan myös e-kirjoja. Latasin pädille Elisa Kirja -sovelluksen ja ostin sieltä heti Haruki Murakamin 1Q84 (osat 1&2)-teoksen. Olen halunnut lukea kirjan jo pitkään, mutta järkälemäistä kirjaa on hankala lukea ja kieltämättä harvemmin ostan täysihintaisia kirjoja. Nyt 1Q84 maksoi pikkuisen alta kympin ja on hieman helpommin käsiteltävissä sähköisessä muodossa. Elisa Kirjassa on myös vanhoja klassikoita saatavilla ihan ilmaiseksi.

Lukemisen palauttaminen arkeeni on siis onnistunut suhteellisen hyvin. Nautin taas muihin maailmoihin hyppäämisestä. Ennen vetosin siihen, ettei ole aikaa. Mutta aikaa on aina, varsinkin näin kesäisin.

Take another little piece of my heart

Helsinki. Kaupunki, johon liittyy niin paljon muistoja. Kaupunki, jonne palaan aina niin mielelläni, ja josta en haluaisi lähteä pois kulumallakaan. Siitä huolimatta, että vuokrat ovat pilvissä ja oman asunnon ostamisesta läheltä keskustaa on turha haaveillakaan. Kaikessa karuudessaan Helsinki on minusta (ydinkeskustan osalta) kaunis. Roskaisuudesta minulle mainittiin, mutta osaan näköjään sulkea silmäni sellaiselta. On nistejä ja pultsareita, mutta missä Suomen kaupungissa ei olisi.

helsinki-5

Hiihtolomani aluksi lennähdin kotiseudulleni hyppyrimäkien juureen ja maanantaina suikkasimme synttäripäivän kunniaksi ostoksille Helsinkiin. Ostoksia ei nyt ihan hulluna tullut tehtyä, mutta sain kauan kaipaamani Coston lakin lahjaksi vanhemmiltani. Punaisen tupsun lisäksi nappasimme mukaan myös keltaisen. Jälkikäteen koin suuren valaistumisen, kun tajusin, että vaihtotupsujahan toi tehdä itsekin vaikka kuinka paljon! Toinen paras lahjani Coston lakin kanssa oli uudet Nokia Boom by COLOUD -kuulokkeet. Ja miten ihanan pirteä väri!

helsinkihelsinki-6

Illalla syötiin murun kanssa synttäri-illallinen Pastiksessa. Ei oltu kumpikaan koskaan siellä käyty ja olihan elämys! Kolmen ruokalajin illallinen viineineen täytti kyllä minun vatsani ja kaikki odotukset (joita ei ollut kyllä, kun en tiennyt minne minua vietiin). Alkuruuaksi söin roquefort-juustossa ja pastis-voissa paistettuja etanoita, pääruokana oli tournedos rossini ja jälkkärinä appelsiini-crème brûlée. Kuvia en ottanut, koska halusin nauttia seuralaisestani ja ruuastani kerrankin ilman jatkuvia somepäivityksiä. :) Tournedos rossini oli jumalaisen hyvää, enkä ole vieläkään päässyt yli sen herkullisuudesta. Kerroin keittiöön terveiset, että varmasti paras annos, jonka olen koskaan syönyt.

helsinki-3 helsinki-2

Myös BrewDogin omassa baarissa tuli käytyä. Mukaan oli selkäni takana pyydetty myös tuttavapariskunta. Itse en ole mikään BrewDog-hypettäjä, mutta mielenkiinnosta oli kiva käydä. Seinällä oleva VHS-kasettien kokoelma oli sisustuksen hauskin idea. Naisten vessan kattoon oli myös piiretty tähtiä pienin valkoisin pistein. Hymy levisi kasvoille kun yhden tähden viereen oli kirjoitettu Gallifrey. Doctor Who -fan girl sisälläni hihkui ilosta. :D

Alusta loppuun ihana syntymäpäivä. ♡ Kiitos rakkaat ja kiitos Helsinki. :)