Toisen roska on toisen aarre

Monella kunnalla tai kaupungilla on varmasti Facebookissa jonkinasteinen ryhmä, jossa omia ylimääräisiä tavaroitansa voi lahjoittaa niitä enemmän tarvitseville. Näin on myös Oulussa, Roskalava-nimisessä ryhmässä erilaiset vaatteet ja kodinkoneet vaihtavat omistajaa. Olen luopunut ryhmässä vanhoista sängynaluslaatikoista, kukkaruukuista ja lampunvarjostimista. 

  
Tänään lahjoitin eteenpäin kaapissani jo vuosia istuneen pupupehmolelun. Olen saanut pehmolelun 18-vuotiaana ystäviltäni, jotka vierailivat luonani sairaalassa korvaleikkaukseni jälkeen. Pupu on siis kulkenut mukanani jo vuosikymmenen, mutta ajattelin, että tämän ikäisenä en pehmoleluja enää tarvitse. ”Olisithan voinut säästää sen tuleville lapsillesi”, joku varmasti miettii, mutta äskeisen jälkeen en kadu lahjoitusta hetkeäkään.

Tapasin äidin ja tyttären puistossa kotimme vieressä. Tyttö vierasti hieman ja käveli selkeästi kauemmas. Juttelimme äidin kanssa hetken ja tovin kuluttua äiti huudahti tytölle: ”Tule halaamaan pupua!” Salamannopeasti pieni tyttö juoksi halaamaan minua. Halattuaan minua, tyttö otti melkein itsensä kokoisen pupun syliinsä (pupun korkeus on n. 45 cm), katsoi minua silmiin ja sanoi kauniisti kiitos. 

Päivän hyvä työ oli jälleen tehty. 

Mainokset