Harper Lee: Kaikki taivaan linnut
(Go Set a Watchman, 2015. Suom. Kristiina Drews. Gummerus, 2015.)
40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja
Yli 50 vuotta piti odottaa, että Harper Leeltä julkaistiin toinen kirja. Leen esikoinen Kuin surmaisi satakielen vei sydämeni ja on ehdottomasti yksi parhaita lukemiani kirjoja. Voit lukea siitä kirjoittamani blogitekstin täältä. Kirjastossa käydessäni nappasin tämän jatko-osan mukaani.
Kaikki taivaan linnut on kirjoitettu ennen Satakieltä, vaikka se sijoittuukin aikaan Satakielen jälkeen. YouTubesta katsomassani videoesseessä pohdittiin, olisiko Kaikki taivaan linnut voinut olla Leelle jonkinlainen pohjatyö Satakieltä varten. Luonnos henkilöhahmojen taustoista, eikä sitä olisi edes tarkoitettu julkaistavaksi. Minulle jäi vähän samanlainen fiilis. Kerronnaltaan kirja ei ollut läheskään yhtä mukaansatempaavaa ja henkilöhahmot tuntuivat vierailta, se vaikutti suorastaan keskeneräiseltä, ei läheskään niin loppuun hiotulta.
Scout palaa siis kotikaupunkiinsa Maycombiin kesälomalleen. Hän opiskelee nykyään New Yorkissa ja liikkuu nykyaikaisten, liberaalien ihmisten kanssa ja omien sanojensa mukaan ”elää synnissä”. Kotona häntä odottaa Atticus-isän ja Alexandra-tädin lisäksi Scoutin lapsuudenystävä Henry ”Hank” Clinton, joka kovasti yrittää saada Scoutin menemään kanssaan naimisiin. Scoutin veli, Jem, on kirjojen välissä menehtynyt auto-onnettomuudessa. Scoutin maailma kuitenkin heittää kuperkeikkaa hänen löytäessään isänsä ja Hankin kuuntelemassa suurisuista agitaattoria. Miestä, jonka mielipiteet eivät vastanneet Scoutin tai hänen perheenjäseniensä mielipiteitä. Tai niin Scout ainakin luuli.
”En ole koskaan kuullut sinun puhuvan noin kyynisesti”, hän sanoi. ”Mikä sinua oikein vaivaa?” – – ”Anteeksi, minä vain pelkään, että pilaan elämäni menemällä naimisiin väärän miehen kanssa – siis sellaisen, joka on väärä minulle.” (s. 54)
Scout on tässäkin kirjassa oma rämäpäinen, ehdoton itsensä. Hän on oman aikansa feministi vastustaessaan perinteistä avioliittokäsitystä. Scout kannattaa edelleen kaikkien ihmisten välistä tasa-arvoa, josta hän oppi paljon istuessaan oikeussalin lehtereillä Satakielen tapahtumien aikaan. Kaikki taivaan linnut vetää Scoutilta, ja ehkä lukijaltakin, maton jalkojen alta. Scout joutuu miettimään, kuinka todellinen on hänen kuvansa Maycombista, sen asukkaista ja jopa omista perheenjäsenistään. Kirja laittoi itsellenikin jopa Satakielen ihan uuteen valoon. Oliko Atticus Finchillä ihan puhtaat jauhot pussissa puolustaessaan Tom Robinsonia oikeudessa?
”Hätänä, lapsikulta? Minäpä kerron mikä on hätänä, jos sinä ryhdistäydyt ja lakkaat kiukuttelemasta kuin mikäkin – kröhöm! Ihmettelen onko sinun silmilläsi ja korvillasi muita kuin satunnaisia yhteyksiä aivoihin.” (s. 194)
Minulle yksin kirjan mielenkiintoisimmista hahmoista oli kuitenkin Atticuksen lääkäriveli Jack. Tohtori Finch on hullutteleva, asiat suoraan sanova, mutta myös luotettava hahmo, vaikka Scout tunnemyrskyssään häntä Ihmemaan Liisaksi kutsuukin. ”Tule minun luokseni. Kun sinä et enää kestä, tule minun luokseni”, niin oli Jack Finch sanonut Scoutille. Ja tätä ohjetta Scout myös noudatti. Olisin halunnut, että minulla olisi Jackin kaltainen setä. (Minulla ei ole setiä.)
Kirjan englanninkielinen nimi avautuu enemmän kirjaa lukiessa, kun taas sen suomennos ei niinkään. Ensimmäisen kirjan nimen viitatessa satakieleen on varmaan toisenkin kirjan nimi haluttu liittää lintuihin. Satakieli sentään yhdistyy kirjan tarinaan, mutta tässä lintukytköstä saa minusta vähän kaukaa hakea. Olisiko se löytynyt alkuperäisestä teoksesta, en tiedä. Suomennoksesta en sitä kuitenkaan löytänyt.
Minulla oli Satakielen jälkeen tälle kirjalle hirveät odotukset, mitkä eivät nyt ihan täyttyneet. Oli mukava palata tuttujen hahmojen pariin, pikkuiseen Maycombin kaupunkiin. Kirjan tapahtumat veivät kuitenkin jollain tavalla pohjaa Satakieleltä, mikä on kurjaa. Minusta kirja ei ollut valmis vaan viimeistä viilausta kaipaava käsikirjoitus. Lee kuoli pian kirjan julkaisun jälkeen ja minua harmittaa, että tämä jäi hänen viimeiseksi teoksekseen. Tosin, mitään uutta olisi tuskin julkaistu, jos tätäkin odotimme 50 vuotta.
★★★☆☆
– – – –
Briefly in English: Go Set a Watchman was a disappointment. It’s not a bad book but after The Mockingbird I just expected so much from it. For me, it was more of a script than a finished book. After watching a video essay, I learned that it was actually written before The Mockingbird. And that made me think if it actually is a background work for The Mockingbird and not something she thought she would publish. My favourite character is Scout’s uncle Dr. Jack Finch. He’s funny, reliable and pretty straightforward. Afterall, I was happy to go back to Maycomb but wasn’t too impressed about it.
kaupunginlauluja.wordpress.com 