Gene Wolfe: Kiduttajan varjo (Uuden auringon kirja #1)
(The Shadow of the Torturer, [The Book of the New Sun #1], 1980. Suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo. Gummerus, 2012.)
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
Gene Wolfen Uuden auringon kirja -sarjaa kuvaillaan sanoilla arvostettu ja ylistetty. Se on moninkertaisesti palkittu ja voitti ilmestyessään vuonna 1980 World Fantasy -palkinnon. Mutta koska fantasia ja sci-fi on itselleni, Pottereita lukuun ottamatta, suhteellisen vieras genre, en luonnollisestikaan ollut kuullutkaan tästä koskaan.
Kirjassa eletään linnoitusmaisessa kaupungissa nimeltä Nessus, jossa erilaisia ammattikuntia edustaa monenlaiset killat. Taikuudellakin on oma osansa Wolfen luomassa maailmassa. Maailmaa ja sen ihmisiä kuvataan sanoin, jotka saavat minut näkemään sen keskiaikaisen kaupungin kaltaisena. Silti maailma kai onkin tulevaisuudessa. Onko maailma erillinen meidän maailmastamme vai onko tapahtunut jokin suuri mullistus, jonka jälkimainingeissa olemme palanneet kehityksessämme taaksepäin? Itse ymmärsin kirjan maailman omana maailmanaan, irrallisena nykymaailmasta.
Kirjasarjan tarinaa kuljettaa eteenpäin Severian, Kiduttajien killan jäsen, Hän on orpo, niin kuin useat muutkin kiduttajien killan oppipojat, eikä muista aikaa ennen kiltaan saapumista. Toisaalta, sen jälkeen kun Severian on alkanut muistaa, hän muistaakin sitten kaiken. Severian ylenee killassa kisälliksi asti, kunnes rikottuaan killalle antamansa valan Severian karkotetaan linnoituksesta. Hänelle annetaan paikka pyövelinä Traakiassa, jonne hän alkaa tehdä matkaansa.
Minulla kesti hieman alusta tottua lukemaan taas fantasiaa. Kieli tuntui aluksi vieraalta ja lukeminen vaati suurtakin keskittymistä. Kirjassa on paljon sanoja, joiden yleiskielistä vastinetta on edelleen hankala hahmottaa. Normaalisti luen paljon bussissa, mutta nyt se tuntui hankalalta, jos jotkut puhuivat vieressä. Tuntui, että kirjassa oli paljon yksityiskohtia, jotka piti yrittää painaa mieleen. Kirjan edetessä lukeminen muuttui sujuvammaksi ja janosin kuulla lisää Severianin tarinasta.
”Ennen kuin raotinkaan muita kirjoja, tajusin kuluneen ajan paineen, mikä on ehkä varmin oire siitä, että lapsuus on jäänyt taakse. Olin käyttänyt jo kaksi vahtia yksinkertaisen tehtävän suorittamiseen, ja valo hiipuisi pian. Keräsin kirjat ja kiiruhdin, vaikken sitä vielä tiennyt, kohtaamaan chatelaine Thechlan ja hänessä kohtaloni ja ennen pitkää oman itseni.” (s. 80)
Vaikka tykkäsin lukea kirjaa ja sen maailma kiehtoi minua, takaraivossani jyskytti koko ajan ajatus, että ymmärrän kirjan ihan väärin. Että olen jotenkin vääränlainen lukija. Tämän tyyppistä (!) kirjallisuuttahan voi tulkita tulkitsemisesta päästyään. Goodreadsin arvosteluissa kirjasta puhutaan uskonnollisena allegoriana ja joku käskee ennen kirjan lukemista lukemaan Wikipedia-artikkelin Carl Jungin arkkityypeistä. Ei siis mikään ihme, että hetkittäin tunsin seisovani aika huteralla maaperällä. Tästä huolimatta luin kirjan loppuun – omalla tavallani.
Sen verran Severianin tarina jäi minua kutkuttamaan, että ostin tänään Kirjamessuilta Uuden auringon kirja -sarjan toisen osan pokkarina – koska halvalla sai. Tarjolla olisi ollut kaikki osat 2-4, mutta koska en tiedä ihastunko sarjaan ikihyviksi vai jääkö lukeminen kahteen ensimmäiseen osaan, jätin osat 3 ja 4 ostamatta.
Vaikka kirja oli hyvä ja miellyttävä lukea, odotan sen seuraavalta osalta vähän enemmän.
★★★☆☆
– – – –
Briefly in English: I had never heard of Wolfe’s The Book of the New Sun series and I totally picked by its cover. I felt like I wasn’t the right person to read the book or I was somehow reading it wrong. Anyhow, I finished it, liked it and even bought the next book from the book fair. I expect slightly more from the book two.
kaupunginlauluja.wordpress.com 