Han Kang: Ihmisen teot
(소년이 온다, 2014. Suom. Sari Karhulahti. Gummerus, 2018.)
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
Kirjoitan vielä parista viime vuonna lukemastani kirjasta, jotka kuuluvat siis vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteeseen. En saanut läheskään kaikkia viittäkymmentä kirjaa luettua, mutta olen silti ihan tyytyväinen vuoden saldoon. Luin yhteensä 34 kirjaa, joka on huomattavasti enemmän kuin vuonna 2017 lukemani 11 kirjaa.
Han Kang on eteläkorealainen kirjailija, jonka kotikaupunkiin Gwangjuun kirjan tapahtumat sijoittuvat. Kansannousu, josta kirja kertoo, oli minulle aivan vieras ja siksi tässä lyhyehkö synopsis siitä, mitä maassa tuohon aikaan tapahtui.
Etelä-Koreassa oli ollut poikkeustila vuoden 1979 lokakuusta, kun edellinen presidentti oli salamurhattu. Koska presidentti Parkin seuraaja ei saanut hallitusta hallintaansa, otti kenraali Chun Doo-hwan maan armeijan avulla valtaansa. Parkin kaudella maan demokratiapyrkimykset oli taltutettu erottamalla demokratiamyönteiset professorit ja opiskelijat yliopistoista. Yliopistoväki palasi yliopistoihin ja alkoi ajaa pyrkimyksiään jälleen Parkin kuoleman jälkeen. Yliopistoväen toiminta kulminoitui Seoulissa toukokuun 15. päivä pidettyyn poikkeustilan vastaiseen mielenosoitukseen, johon osallistui 100 000 opiskelijaa ja maan kansalaista.
Chun Doo-hwan alkoi sulkea yliopistoja. Toukokuun 18. päivä opiskelijat kokoontuivat Gwangjussa sijaitsevan Chonnamin kansalliseen yliopistoon vastustamaan sen sulkemista, konfliktissa oli vastakkain 200 opiskelijaa ja 30 sotilasta. Tilanne siirtyi kaupungin keskustaan. Toukokuun 20. päivään mennessä protestoijia oli jo lähes 10 000. Tilanne eskaloitui ja sotilaat alkoivat ampua ihmisiä. Kaiken kaikkiaan protesti kesti toukokuun 26. päivään asti. Konfliktin jälkeen sanottiin, että menehtyneitä siviilejä oli 144, mutta todellisuudessa luku liikkuu 1000 ja 2000 menehtyneen välillä. (wikipedia.com)
Kirja kertoo siis kansannoususta usean eri silmäparin läpi. Tarinassa saavat äänen kansannousussa ruumiita pessyt ja ystäväänsä niiden joukosta etsinyt nuori, kansannousussa kuollut poika, kansannoususta selvinnyt ja elämäänsä parhaansa mukaan jatkanut kustannustoimittaja, menehtyneen äiti ja lopulta myös kirjailija itse. Minusta tarinat olivat riipiviä ja useaa väritti se, että selvinneet pohtivat, miksi he jäivät henkiin, kun niin monet ympärillä kuolivat.
”On muistoja, jotka eivät lakkaa milloinkaan tuottamasta tuskaa. Ne eivät haalistu ajan mittaan vaan jäävät ainoina jäljelle silloin kun kaikki muut ovat kuluneet pois. Maailma pimenee kuin lamput sammuisivat yksi toisensa jälkeen. Tiedän, etten ole turvassa. – – Olemmeko me ihmiset todellakin pohjimmiltamme julmia? Vai sekö on yhteistä meille kaikille? (s. 142)
Kirja oli hyvinkin tunteisiin vetoava. Kang ei kuitenkaan kaunistele kuolemaa ja hän käyttää hyvinkin realistista kieltä puhuttaessa mädäntyvistä ruumiista. Kirja oli silti runollinen ja siinä oli kai itämaiseen kulttuuriin kuuluvaa zeniläisyyttä sekä pidättyväisyyttä. Kangin oma itsesensuuri oli myös aika tiukkaa. Kirjailija ei missään vaiheessa ottanut kantaa kansannousun todellisiin tapahtumiin.
★★★★☆
– – – –
Briefly in English: Han Kang’s book tells the story of Gwangju Uprising through several different eyes. Stories are extremely touching and I was overwhelmed of the fact I had never even heard about this. However, it all happened before I was even born so…
kaupunginlauluja.wordpress.com 