Dein Bild ist wie ein falscher Traum

Hanna Weselius: Alma!
(WSOY, 2016.)

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

Hanna Weseliuksen Alma! voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuskilpailun vuonna 2016, Muistan painaneeni kirjan mieleeni jo silloin ja se on ollut lukulistallani siitä lähtien. Aluksi se oli luonnollisesti jatkuvasti lainassa ja siksi vasta pari viikkoa sitten Kallion kirjastossa löysin sen hyllystä ja nappasin sen mukaani.

Teos on yhdistelmä erilaisia kertojia. Kirjan keskiössä olevasta Ainosta meille puhuu ulkopuolinen, persoonaton hän-kertoja, kun taas Alma Mahlerin tarinaa kuljettaa hänestä intensiivisesti kiinnostunut kertojahahmo. Teoksessa esiintyvät myös niin lakimies, prostituutiosta rahansa saava tyttö kuin nigerialaiset kidnapatut koulutytöt. Mainitaan kirjassa myös eräs vaaleanpunaisiin vaatteiseen verhoutuva itseään erilaisin leikkauksin ja botox-injektioin muokannut kansanedustajankin kanssa tekstiviestejä vaihdellut ”tanssijatar”. Alma! olikin siis enemmän kuvaus erilaisista naistyypeistä kuin tarina Alma Mahlerista.

Kirjaa on arvosteltu sen sekasotkuisuudesta ja kehuttu sen vimmaisuudesta ja kielellisestä rikkaudesta. Asetun tässä asteikossa jälkimmäiseen päähän. Vaikka kirjan juoni oli heppoinen, hullaannuin sen maalaamista kuvista ja siinä käytetyistä sanavalinnoista. Tarinan imussa seurasin kuinka ensin irrallaan roikkuneet lankojen päät alkoivat hitaasti kietoutua yhteen. Kirjassa minua siis nimenomaan viehätti sen monitulkintaisuus ja kieli.

Kirjassa on feministinen ote ja monet siinä esitellyt naiset pärjäävät omillaan, vaikka yhtään toimivaa parisuhdetta kirjassa ei tosin olekaan. Kukaan naisista ei sellaista edes näytä kaipaavankaan. Kirjassa esitellään monia naiseuden epäkohtia, kuten taistelu elatusmaksuista tai ennakkoluulot naisten seksuaalisuudesta ja siihen liittyvästä käyttäytymisestä.

”Ei ole olosuhteita, joihin ihminen ei saattaisi tottua, varsinkin, jos hän näkee koko ympäröivän maailman elävän niissä. Tiedätkö, Alma, kuka tämän virkkeen on kirjoittanut? Olisitkohan noin sokea, jos olisit edes vähän seurannut aikaasi ja lukenut ajatuksella muutaman klassikkoromaanin sen sijaan, että olet kulkenut linnunpönttö päässä, niiaillut ja nöyristellyt omassa kodissasi ja avioliitossasi. Sinusta ei ollut mitää hyötyä suffragettien sukupolvelle. Kuulitko sinä koskaan Emmeline Pankhurstista? Et. Sinä olit jo nuorena lehmä.” (s. 87)

Alma Mahler eli vuosina 1879-1964. Hän oli itse lahjakas säveltäjä, mutta Gustav Mahlerin kanssa solmitun avioliiton ehtona oli Alman luopuminen omista ambitioistaan säveltäjänä. Mahlerin kuoleman jälkeen Alman säveltämistä 17 laulusta julkaistiin 14 kappaletta ennen 1900-luvun puoltaväliä. Almasta ei kuitenkaan kirjassa ehkä puhuta kovinkaan positiiviseen sävyyn. Almaa syytetään luovuttamisesta ja elämän helppouteen tuudittautumisesta. Tässä määrin en siis saanut kirjasta ihan sitä, mitä sen nimen perusteella lähdin siltä hakemaan.

Vaikka kirja olikin ehkä hieman rikkonainen, oli se minusta viettelevä ja näpeissään hyvin pitävä. Sen vimmaisuudesta kertoo jo sen nimessä jämäkästi seisova huutomerkki. Pidän kieltämättä enemmän juonellisista teoksista kuin pikaisia kuvia ihmisten elämästä esittelevistä tarinoista. Näiltä osin kirja ei siis vastannut niitä odotuksia, joita minulla sitä kohtaan oli.  Kirjan kielellinen maailma kuitenkin korvasi nämä edellä mainitut ongelmat.

★★★★☆

– – – –

Briefly in English: Alma! tells a story about feminity in several points of view. The book has 3 main characters and then few chapters about Alma Mahler. Alma Mahler was the wife of composer Gustav Mahler. She had to give up on her ambitions as a composer when she married Gustav. I thought the book was more about Alma and her history but it wasn’t. Still, I very much loved the book for its language and frenzy.