Monikulmiot yhdistyvät

Malli: Vertices Unite
Suunnittelija: Stephen West
Materiaali: Das Mondschaf Aurora in Black Hole (100 g), Filcolana Arwetta Classic in 957 (29 g), HHF Skinny Singles in Film Noir (63 g), Lystig Merino Single in Pippi L (69 g), Qing Fibre Merino Single in Pangolin (34 g) and HHF Sock in Graphite (6 g)
Puikot: 3,5 mm

En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut valmistuneista neuletöistäni. Yksinkertaisesti, koska niitä ei  ole ollut. Pienistä pipoista, lapasista ja sukista nyt saa suurta tarinaa aikaiseksi.

Huhtikuussa valmistuneen Nordiska-villapaidan jälkeen en ole siis saanut valmiiksi mitään isompaa työtä. Päin vastoin, neulemojoni oli pitkän aikaa hyvinkin vahvasti kateissa. Kesällä monesti ei tee lämpimien säiden vuoksi mieli neuloakaan, mutta myös moni muu asia neuleskenessä aiheutti päänvaivaa ja alemmuuden tunnetta. Myös puikoilla silloin, ja edelleen, ollut villatakki eteni hitaasti. Lopulta huomasin neuloneeni sitä yli 25 senttiä väärin, joten heitin koko paketin nurkkaan ja nyt yritän keräillä sitä sieltä takaisin.

Sen sijaan, että olin viime aikoina neulonut paljon muille, halusin jotakin myös itselleni. Valitsin tämän projektin, koska se on hyvä ns. stash buster. Siihen saa siis kulutettua hyvin vanhoista töistä jäljelle jääneitä keränperiä. Olen neulonut kyseisen huivin ennenkin ja sen neulominen on jouhevaa ja se (yleensä) valmistuu nopeasti. Omassani kesti hieman kauemmin, koska loppukesästä ja alkusyksystä oli pitkiä jaksoja kun neulominen ei kiinnostanut ollenkaan.

Olen myös neulonut paljon huiveja, joita en sitten kuitenkaan osannut käyttää. Olen onneksi saanut ne uusille, onnellisemmille omistajilleen. Tällä kertaa halusin sellaiset värit, joista itse pitäisin. Keltaisen ja pinkin/vaaleanpunaisen yhdistelmä on kiinnostanut minua jonkin aikaa. Yritin valita näiden ympärille hieman neutraalempia sävyjä. Kahden vaalean langan raita ja se vieressä olevat pinkki ja musta kolmio ovatkin lempikohtani huivissa.

Huivissa parasta on se, että vaikka se koostuu kuudesta erilaisista ja voimakkaan värisestä osasta, niin kun se kietoo kaulaansa, menevät osat mukavasti sekaisin, eikä mikään osa nouse yksin liikaa esille. Pingotin huivin suhteellisen agressiivisesti, joten huivilla on leveyttä n. 230 cm ja syvyyttä n. 70 cm. Olen suurten huivien ystävä. Tämäkin menee kevyesti kaksi kertaa kaulan ympäri ja tupsut jäävät vielä suhteellisen alas roikkumaan.

Huivissa ei alkuperäisen ohjeen mukaan ole tupsuja, mutta minä halusin sen päihin sellaiset tehdä. Tupsujen ohjeen löysin helposti netistä. Jälkikäteen ajattelen, että tupsut voisivat olla hieman tummemmat, mutta näillä mennään, ainakin toistaiseksi.

Tarkkasilmäisimmät voivat kuvista bongata kuinka hienosti olen päätellyt harmaat langat työn oikealle puolelle. Kuvat otti Mari Mantela.

 – – – –

Briefly in English: This is my second Vertices Unite shawl, and this time I added tassels. The combination of yellow and pink had been in my mind for a while so when I picked the colours I chose them first. Then I tried to choose some neutrals around them. I like the design of the shawl because though it consists of 6 different parts, some even quite colourful and strong, when you wrap it around your neck, the colours mix up nicely. It’s also a very good stash buster.

Rakkautta ensisilmäyksellä

Malli: Nordiska
Suunnittelija: Caitlin Hunter
Materiaali: Hjelholts Uldspinderi Dansk pelsuld 8/2 sävyissä Light grey (162 g), Marine (37 g) ja Gylden (16 g)
Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Musta on sitten tullut paitaneuloja. Pitkään neuloin vain huiveja ja ajattelin, ettei mun taidot riitä paitojen neulomiseen, mutta toisin kävi. Varsinkin kun paidat neulotaan ylhäältä alas yhtenä kappaleena, vältyn (mahdollisesti) erikokoisten palojen yhteenliittämiseltä. Tietysti näissä paidoissa on oma hankaluutensa, kun pitää säätää neuletiheyden kanssa. Tätä ongelmaa ei huiveissa ole. Ja ihan pilkuntarkasti en jaksanut sitä tässäkään paidassa miettiä. Tein kyllä mallitilkun, mutta vain sileälle neuleelle, en kirjoneuleelle ollenkaan.

Rakastuin tähän paitaan heti kun ohje julkaistiin. Sen kauniit kirjoneulekuviot puhuttelivat, vaikka en yleensä olekaan mikään kirjoneuleiden ystävä. Tai siis pidän niistä, en niiden neulomisesta. Kirjoneuleessa kuitenkin neulotaan aina vain kahdella värillä yhtäaikaa, joten liian montaa lankaa ei tarvitse yhtäaikaa pyöritellä. Ostin tätä varten Hobbypointista langanohjaimen. Noin 3 euron investointi oli ihan kätevä neuloessa, koska lanka ei alkanut kiristyä liian helposti. Tein kirjoneuleen myös hieman paksummilla puikoilla (4 mm). Lankadominanssia en sen sijaan jaksanut miettiä.

Aloitin paidan L-kokoisena. Ohjeessa paitaan oli laskettu jopa 30,5 cm ylimääräistä, mutta kun neuloin paitaa tajusin jossain vaiheessa, että silmukoita on ihan hirveästi ja paidasta oli tulossa aivan liian löysä. Otin sitten paidan pois puikoilta ja purin neulomani yläosan pois. Loin silmukat uudestaan M-kokoiseen paitaan, joka sekin on minulle ihan tarpeeksi löysä. Hihat neuloin koossa S, koska en halunnut mitään pussihihoja. Pingotin paidan aika reippaasti, eli se on alaosastaan leveämpi kuin ohjeessa.

Paidassa on myös kivana yksityiskohtana raglaneissa pienet palmikot. Tämä tuli itselle pienenä yllätyksenä. En selkeästi ollut ohjeen kuvia jaksanut turhan tarkasti syynätä. Olin ensimmäisellä neulontakerralla tehnyt ohjeen mukaan kfb-lisäykset (silmukka neulotaan ensin etu- ja sitten takareunastaan) ja huomannut, että lisäys ei näytä siistiltä. Toisella kerralla sitten vaihdoin m1R- ja m1L-lisäyksiin (silmukoiden välissä oleva lanka nostetaan puikolle suunnasta riippuen etu- tai takakautta ja neulotaan suunnasta riippuen etu- tai takareunastaan), jolloin lisäykset näyttivät siistimmiltä. Useat muutkin paidan neuloneet ovat päätyneet samaan ratkaisuun.

Lanka on tanskalaista lampaanvillaa, jota ostin Snurresta. Käytin paksumpana lankaa aikaisemmin Kallelle neulomaani Vav-huiviin. Langasta tuli liottamisen ja pingottamisen jälkeen ihanan pehmeä ja pörhöinen. Tämä ohuempi versio langasta ei pörhiinny ihan niin paljon, mutta paita on siis todella kevyt, mutta aivan käsittämättömän lämmin. Lanka on siis todella ilmavaa. Lanka on myös älyttömän riittoisaa. Kun vertaan Ravelryssä langanmenekkiä toisiin vastaaviin projekteihin, on minulla saattanut mennä puolet vähemmän lankaa kuin toisella yhden koon pienemmän neuloneella.

Paidasta tuli ihan superkiva. Se on ns. cropattu malli, eli sen on tarkoituskin olla lyhyt. En valitettavasti saanut tähän hätään ketään kuvaamaan paitaa päälläni, mutta saatan lisätä tähän postaukseen sellaisia kuvia, jos ja kun niitä saan.

– – – –

Briefly in English: Caitlin Hunter’s Nordiska caught my eye when it was first published and it was love at first sight. It was the first sweater ever I knew I just had to knit. And I really love it. I knit size M sweater with size S sleeves. The colourwork was easy to knit because there are only two strands of yarn knit at the same time. The yarn is super soft Danish lamb’s wool. It’s super light and puffs nicely after the bath and blocking. The yarn consumption is also ridiculously small. 

Paluu perinteiseen

Malli: Anti-Snug
Suunnittelija: Veera Välimäki, osittain oma muokkaus
Materiaali: De Rerum Natura Ulysse sävyissä Genet (306 g)ja Goeland (44 g)
Puikot: 3 mm

Jos joku ei sitä näistä mun neulepostauksista ole vielä keksinyt, niin mun projektit ei nyt aina mene ihan niinkuin Strömsössä. Niin kävi tämänkin projektin kanssa.

Kirjoittelin siis viime keväänä Snug-paidasta, josta tuli mekko. Olin tosi pettynyt, koska en ole mikään neulemekkojen ylin ystävä. Kokovalintanikin oli väärä, ja mekko oli minulle hirveän löysä. Vaikka muut Snugiani kehuivatkin, en vain osannut käyttää sitä. Viime lokakuussa teinkin sitten niin, että purin paidan helmasta aina melkein kainaloiden korkeudelle asti. Sen jälkeen paita ei enää noudattanut ohjetta, vaan helma on ihan omasta päästä neulottu.

Purkaessani olin purkanut pois kaikki lisäykset, jotka Snugin kyljissä oli ja jotka tekivät siitä A-linjaisen. Päätin jättää ne kokonaan pois, niin, että paita on nyt suora. Kun paita oli mielestäni tarpeeksi pitkä, tein taakse lyhennetyin kerroksin pienen pidennyksen. Tähän otin taas neuvoa ohjeesta. Lyhennettyjen kerrosten jälkeen neuloin helmaan vielä samanlaisen joustinneuleen kuin hihoissakin on. Eli 9 cm 1o 1n -joustinneuletta kiertäen.

Paidasta tuli superkiva! Olen hirveän tyytyväinen valmiiseen vaatteeseen ja olen varma, että paidalle on tässä muodossansa paljon enemmän käyttöä. Tämä Anti-Snug on myös ensimmäinen vaate, jonka olen itselleni neulonut. Olen nyt myös enemmän innostunut paitojen neulomisesta, joten katsotaan, saisinko vielä jotakin tässä keväällä aikaiseksi. Caitlin Hunterin Nordiskaan ostin langatkin jo. Samoin Leeni Hoin Uhuru Sweater kiinnostelisi.

[Kuvat otti Mari Mantela.]

– – – –

Briefly in English: Last spring I blogged about my Snug sweater which, unfortunately, turned out to be more like a tunic or a dress than a sweater. So, last October I frogged my Snug to the armpits. Then I just knitted straight until preferred length. I wanted it to be slightly longer from the behind so I knitted short rows in the back. I finished the sweater with 9 cm of twisted ribbing. Basically it’s now Anti-Snug because it is a modification of Veera Välimäki’s original design.

Alpaca my bags

Malli: Kappa
Suunnittelija: Veera Välimäki
Materiaali: Isager Alpaca 1 sävyissä 3S (vaalean harmaa), 0 (valkoinen), 61 (vaaleanpunainen) ja 4S (tummanharmaa), jokaista sävyä 50 g
Puikot: 2,75 mm

Kappa muodostui ikuisuusprojektiksi. Epäilen, että en ole ainoa, jolle näin on käynyt. Mietipä hetki. Sinulla on lace-vahvuinen lanka, jonka jokaista sävyä käytetään yksi kerä, jossa lankaa on 400 m. Neulottuna Kappa on pituudeltaan kaksi metriä pitkä putki. Käytin vielä itse puikkokokoa 2,75 mm, koska siihen aikaan kun aloitin, Chiaogoon setissäni ei ollut 3 mm vaihtopäitä.  Jokainen Kapan neulonut voi tähän samaistua. Jos ylläoleva teksti kuulosti vieraalta, sanon vain, tämä ei ollut sellainen projekti, jonka haluaisin heti aloittaa uudestaan.

Kappa aloitetaan 144 silmukalla 1o 1n -noustinneuleella. Koska haluan tehdä kaikki vaikeasti, päätin, että haluan neuloa oikeat silmukat takareunoistaan, jolloin silmukat erotuvat kauniimmin toisistaan. Kappa alkaa vähitellen leviämään, koska joka kahdeksas kerros siihen lisätään kaksi silmukkaa. Mitään muuta huivissa ei sitten tehdäkään. Huivi on kyllä hyvä miittineule, mutta tylsää sen neulominen oli. Lisäykseni eivät myös ehkä aivan osuneet joka kahdeksannelle kerrokselle. Voin kertoa että, lopussa en laskenut silmukoiden määrää, mutta päättely kesti ikuisuuden.

Kappa oli myös ensimmäinen mikään, jonka neuloin lace-vahvuisella langalla. Näin ollen käsialani on alkupäässä hyvinkin epätasaista. Valkoisessa osassa käsialan epätasaisuudet tulevat minusta kaikista eniten esille. Jos ei ollut neuloessa tarkka, silmukat saattoivat tippua ja se oli ihana huomata neuloessa jo seuraavaa väriä. Vaikka Kappaa siis voisi pitää täydellisenä televisionkatsomisprojektina, ei se sitä aina kyllä ollut. Ohut lanka taisteli puikkoja vastaan minkä kerkesi ja puikko meni helposti siitä läpi. Edes kunnon kylpy ei tasoittanut käsialaani, niin että olisin huivin alkupään osioihin aivan tyytyväinen. Pinkki ja tummanharmaa näyttävät jo paremmilta.

Kaiken kaikkiaan huivin neulominen vei minulta kolme vuotta. Se ei ollut pitkään aikaan aktiivisessa neulonnassa vaan makasi korin pohjalla odottamassa parempaa tulevaisuutta, mutta kun yksi perjantai oli miitti, ja minulla ei ollut muuta keskeneräistä projektia, nappasin Kapan mukaani. Jäin myös sairaslomalle viikoksi, joten minulla oli paljon aikaa neuloa ja näin ollen Kappa vihdoin ja viimein valmistui. Juuri ajallaan.

Kappa on kyllä kaunis ja varmasti monikäyttöinen. Sen sisään voi sujahtaa tai sen voi kääriä kaulan ympärille perinteisen kaulahuivin tavoin. Mutta voi olla etten ole tätä aivan heti uudestaan neulomassa, vaikka joku pyytäisi.

– – – –

Briefly in English: Kappa is a two metres long tube designed by Veera Välimäki. After all, I knitted this scarf for three long years. Lace weight yarn with 2,75 mm needles took the toll of me. Though, it looks pretty and is quite versatile, you can either sneak in the tube or roll it around your neck like a traditional scarf, I’m pretty sure I’m not going to knit a second one. Not al least for a very, very long time.